keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Ahdilla revanssin paikka

Keskustapuolue on siitä onnellisessa asemassa, että heillä on suorastaan liikaa loistavia ehdokkaita uudeksi puheenjohtajaksi.

P. Lehtomäki ja se toinen Pee,  eli Väyrynen, ovat lehtien mukaan kansan mielestä parhaat ehdokkaat tehtävään. Kolmantena aiemmin menestyksekkäästi pääministerinä toiminut  Jäätteenmäki.

Esitän asiaan täysin ulkopuolisena, ja siten myös viattomana, voimakkaan ihmetyksen siitä, ettei itsestäänselvästi paras ehdokas ole vielä noussut esiin yhdessäkään näkemässäni kirjoituksessa.

Asiasta ei ole kahta sanaa; kyseessä on tietysti Ahti Karjalainen.

Urho Kekkonen on pois laskuista sillä perusteella, että hän osallistui voimakkaalla henkilökohtaisella panoksellaan jo viimeksi käytyihin eurovaaleihin.

Ahti Karjalaisen puolesta puhuvat useimmat asialliset perusteet. Ahti tunnetaan lujaluonteisena ja periaatteellisena rakentajana, jolla on ylivoimainen kokemus ja laaja kannatus myös maamme rajojen ulkopuolella.

Ahdissa  voi nähdä kaikkien muiden ehdokkaiden parhaat puolet jopa moninkertaisina. Hän on myös onnistunut lopettamaan aiemmin ongelmia tuottaneen alkoholin käytön, joten sekin puoli on kunnossa.

Ehdotankin keskustapuolueen puheenjohtajavaalien kampanjan tunnuslauseeksi: KOHTI NYKYAIKAA - AHTI KARJALAINEN!



Jämerää johtamista - Ahti Karjalainen
(kuva: Yle)

perjantai 25. joulukuuta 2009

15 minuuttia julkisuudessa













  

Kokoomuspopulismia:(iltalehti.fi)

Kansallisen kokoomuksen Raija Vahasalo-niminen kansanedustaja on paheksunut presidentin eläkettä ja ehdottaa, että sen suuruuden saisi kansa päättää; prosentteja lisää tai pois.


Kiitos Raija! Mitään näin vähämielistä en olekaan lukenut pitkään aikaan.


Ajatustasi voi toki halutessaan jatkaa eteenpäin ja siirtyä kansanedustajien palkkoihin, jotka kuitenkin ovat meille kansalaisille suurempi kuluerä. 

Ehdottaisinkin tässä, että sinun edustajan kuukausipalkkasi maksettaisiin kolmena ässäarpana. Saisi nähdä, muodostuisiko siitä se, mitä oikeasti ansaitset vai jotain aivan muuta.

Oikeaan ansiotasoon lienee kuitenkin hyvät mahdollisuudet. 


keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Se jalka on niin pirun kipee



 W.C. Fields ja peruukki. Matti Vanhasen kuvaa ei kiireessä tähän löytynyt.
















Rakastettu ja suurenmoinen pääministerimme on ilmoittanut vetäytyvänsä kepeleitten puheenjohtajuudesta. Syynä tehtäviin kykenemättömyyteen on kipeä jalka, jolla kepun suurimmat näkemykset yhteiskunnan asioihin, on tämän hetkisen tiedon mukaan hoidettu.

Suoraan ja selvällä suomenkielellä kerrottuna : saatana, että vituttaa!

Kuka pystyisi, Matti Taneli, olemaan kaltaisesi Vonnegutilainen ja Mr Chancemainen huumorin lähde?

Ei kukaan. Sinä olet Matti Taneli Vanhanen. Kiitos siitä. Ja ikuisesti näkemiin.

maanantai 21. joulukuuta 2009

Remontin tarvetta


(hs.fi)








Meillä on vielä tuoreessa muistissa se miten romanialaiset kerjäläiset karkoitettiin asumuksistaan. Sen vuoksi tuostakin hesarin pikku uutisesta helposti tulee mieleen, että kyseessä saattaa olla jään tunnusteleminen kepillä.


Mahdollinen vaiheittain tapahtuva eroon hankkiutuminen, tuntuisi kuitenkin tässä tapauksessa viranomaistoiminnan liialta varovaisuudelta, kun näiden kerjäläisten lopullinenkaan häätäminen tuskin aiheuttaa erityisiä vastalauseita kansalaisten keskuudesta.

Joku kansanedustaja jo aiemmin avautui julkisesti siitä, että hän kaksi kautta palveltuaan luopuu tehtävästään arvostuksen puutteen vuoksi.  Onneksi sosiaalinen turvaverkko on sentään niin hyvin rakennettu, että kahden kauden jälkeen edustaja on oikeutettu täyteen kansanedustajan eläkkeeseen.


Jännityksellä täytyy seurata tapahtumien kulkua. Voisihan nämä edustajat tietysti siirtää Helsingin keskeisimmältä paikalta vähän sivummalle, vaikkapa Myllypuroon tai Kontulaan.

Jyrkemmät toimenpiteet olisivat surullisia, sillä onhan kansanedustajilla yhteiskunnassa oma tärkeä ja vakiintunut viihdearvonsa, vaikka heidän vaikutusmahdollisuutensa lainsäädäntöön ovatkin vähentyneet.



lauantai 19. joulukuuta 2009

Astiat täynnä puuroo

 (hs.fi)














Muunmuassa  Paavo Lyly Rajalan ansiokkaan puheen johdosta, edustuskunta on hyväksynyt budjetin ja lähtenyt perjantaina ansaitulle joululomalleen. Loma loppuu jo helmikuun alussa, vaikkakin tammikuussa on pari suuren valiokunnan kokoontumista.

Terveisiä ja hyvänjoulun toivotuksia kaikille kansanedustajille! Hyvin ja ahkerasti olette hommanne hoitaneet, ovathan siitä lehdetkin kirjoitelleet.

Jos Teistä edustajista siltä tuntuu, niin ihan oikeudenmukaisena ja suotavanakin pidän, että tulette takaisin vasta vaikkapa kesäkuussa. Aloitatte sitten kesälomanne uusin voimin!

Erityiset jouluntoivotukset puhemiehelle ja tulevalle presidentti Niinistölle: paina päälle Sauli, vaikka mikä olisi!


torstai 17. joulukuuta 2009

Sinappihuntu on sialla yllä


















Veli Ponteva ja Veli Huilu. Veli Viulu oli estynyt kuvauksesta. (kuva: sikatehtaat.fi)


Minä läävässä lojuvaa karjua katsoin
Kärsivin ilmein, vellovin vatsoin
Jouluna sikaa mä muista en
Vain kinkkua vahtaan himoiten
Ja lapset laulaa: jouluntähti on ehdoton
(Juice Leskinen)

keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Lylyn talousteoria













Kansallisen kokoomuksen taloustietäjä Lyly Rajala. 
(kuva: mtv3.fi)


Helsingin Sanomien mukaan edustaja Lyly Rajala käytti eduskunnan budjettikeskustelussa puheenvuoron, jossa hän puhui Julkisen sanan neuvosto-nimisen värkin avaruuteen ampumisesta ja paskasta. 

Rajala perusteli ensin puhettaan kaltaisensa kokoomuslaisen kansanmiehen  arkiseksi tyyliksi, mutta pyysi sitten anteeksi, kun puhemies häntä huomautti.

Tällainen pikku-uutinen antaa mielenkiintoisen näkökulman siihen perusteellisuuteen ja tiukkaan asialinjaan, jolla kansanedustuslaitoksemme tulo- ja menoarvion laatimiseen osallistuu: "Julkisen sanan neuvosto ammuttakoon avaruuteen ja lehdistö kirjoittaa paskaa."


Onkohan tuo sitä uusklassiseen teoriaan perustuvaa talouspolitiikkaa?


Lylyn budjettikommentointi Hesarissa

tiistai 15. joulukuuta 2009

Vaikka heikoille jäille


                                   (iltasanomat.fi)

Tämänkin bloggauksen lopusta linkkinä löytyvä Iltasanomien kirjoitus ja sitä edeltänyt poliitikon bloggaus saattavat olla pitkiin aikoihin erikoisin pyrkimys valtakunnalliseen julkisuuteen. Voittanee tyypissään sen jutun jonkun big brother-kilpailijan menosta peniksen pidennysleikkaukseen Viroonko senytoli. (peniksestä peeenisssh) 

 

Hyvä Pauliina, vaimikäseoli!

Ymmärrän hyvin järkytyksesi ja sen, ettet voi edes itsellesi myöntää sitä, mikä muille lienee tämän jutun jälkeen ilmeistä; Sinä olet huomaamaton takarivin kansanedustaja. 

Eikö se kuitenkin ole jopa hieman säälittävää, että tietääkseni ensimmäinen vaalipiirisi rajat ylittänyt julkisuus on juttu, jossa kerrot valovoimaisemman poliitikon häpeämättömästi jättäneen Sinut huomaamatta?  

Vertauksesi suomalaisesta nakkikioskijonotuksesta oli onnistunut, joskin auttamattoman vanhanaikainen, kun niitä nakkikioskeja jonoineen on nykyaikana enää kovin vähän. 

Heidihän oli vertauksessasi härski ohittelija ja Sinä ilmeisesti se turpiinvetäjä. Sivistyneenä ihmisenä et tietenkään nyrkkejäsi käyttänyt, vaan hoidit asian kirjallisesti.


Nakkikioskin nyrkkisankareissa ja Sinussa on kuitenkin yksi ilmeinen ero. Seuraavana päivänä, kun höyryt olivat laskeutuneet, nämä nakkitaistelijat ilmeisestikin katuivat tekojaan. Sinä puolestasi odotit vakaata harkintaa osoittaen monta päivää, ennen blogisi kirjallista mottausta.

Vastedes nimesi kuullessani, mieleeni pujahtavat kaikki ne mielikuvituksen tuottamat variaatiot tuosta linnaanjonotus-episodista ja se saa minut nauramaan. Olet ehkä tahtomattasi tuottanut maailmaan hyvää huumoria. Kiitos siitä Paul... anteeksi unohdin nimesi!


Ystävällisesti Riku Riemu


Iltasanomien artikkeli

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Joulu tulla jolkottaa (K-18)

Pikku Taneli!

Muistat varmasti, että jouluaattoon ja lahjojen saamiseen ei ole enää kauaa!

Sitä et varmaan tiennyt, että maailmassa on olemassa runsaasti myös sellaisia piittaamattomia ja julmia vanhempia, jotka pelkkää itaruuttaan eivät kutsukaan oikeaa Joulupukkia, vaan jonkun halvan huijarin. - Toivottavasti sinun vanhempasi eivät kuulu heihin!

Pahimassa tapauksessa äijä voi oikeasti olla joku äidin salainen pussailukaveri, niinkuin siinä yhdessä joululaulussa, olethan sinä sen kuullut?

Sinun on siis hyvä varmistua pukin aitoudesta.

Kun lahjojenjaon hetki aattoiltana lähenee, käy laittamassa kengät jalkaasi. Mieluiten ne komeat monot. Tee se kuitenkin salaa, äiti voi kieltää jos huomaa.


Pukin saapuessa astut esiin ja yhdellä tarkalla potkaisulla monotat häntä jalkojen väliin! Pukin taittuessa kaksinkerroin, otat päättäväisen otteen parrasta ja tempaiset lujaa. Siinä se sitten totuus selviää, ainakin jos parta ja naama lähtevät irti. - Ei saa kuitenkaan potkaista liian kovaa, ettei pukki kuole, sellainen löysähkö hyvin suunnattu potku riittää.

Jos sinulle, pikku-Taneli käy niin huonosti, että vanhempasi näin paljastuvat ilkeästi huijaaviksi  ihmisiksi, sinulla on täysi oikeus huutaa kovalla äänellä, niin että naapuritkin kuulevat: PERKELE!

Hyvä Taneli, sinä olet fiksu poika! Toivottavasti saat lahjoiksi paljon villasukkia ja kalsareita!

lauantai 12. joulukuuta 2009

Yhdeksästoista reikä














Ei ehkä äkkiseltään tulisi mieleen, mutta myös golf on maailmalla huippu-urheilua. 

Lajin huippu Tiger Woods on ulkoisestikin atleettinen urheilija, jonka peruskuntokauden treenistä viime aikoina julkaistut uutiset ovat saaneet yhä riemastuttavampia piirteitä; äijähän sohii joka suuntaan!

Viriliteetti on niin äärimmäinen, että Woodsin lakimiehet saivat Englannissa kiellettyä mailasankarista otettujen alastonkuvien julkaisemisen, vaikkei niitä edes ole olemassa!


Tiedä sitten, miten esimerkiksi suomalaiset lajin harrastajat ovat uutisoinnin ottaneet, ehkä tällä on myös myönteiset vaikutuksensa lajin imagoon.

Golfin ei enää mielikuvissa tarvitse olla, työpaikallaan tarpeettoman henkilön statuksen saavuttaneiden ihmisten, arkipäiväisin tapahtuvaa ruohokentällä köpsöttelyä tai golfkärryllä huristelua.

"Kyllä jööti jöpöttää!"


Seuraava askel uusien mielikuvien muodostumisessa saattaisi olla yhden suomalaisen pelaajan nouseminen lajin huipputasolle. Edes yhden.

maanantai 7. joulukuuta 2009

Rauhaa, rakkautta ja muuta rähmää


(Kuva: mtv3.fi)







Kokokansan, rakastettu Jukka Puotila sanoi tänään televisiossa toivovansa, että jouluksi olisi rauha, Samsung ja Sony. - No, meillä ihmisillä on niin monenlaisia maailmankatsomuksia.


Tuon rauhan tietysti, ja miksei tavallaan Sonynkin ymmärtää, mutta Samsung! Eivätkö niiden televisiot ole hieman huonossa maineessa?  Entä jos naapuri saa tietää, että minulla on Samsung?


Kuuntelin sitten uudelleen ja tarkemmin, kun tuli otettua vahingossa tallentimelle; Jukka sanoikin, että Samsungin hän toivoo uloskantohintaan. Mikä aiheutti uuden kysymyksen! Mitä tarkoittaa uloskantohinta?

No niin, nyt tajusin. Nykyään niitä ei voi muitta mutkitta viedä roskiskatokseen, jonkinlainen kierrätysmaksu pitää maksaa, kun ovat ongelmajätettä. Silti Jukan kertoma hinta on aivan liian korkea!  Kyllä kympin tai korkeintaan kahden pitää riittää!

Maailmanrauhan hintaa Jukka Puotila ei kertonut, mutta eiköhän sekin sieltä vielä tule, ennen joulua.

sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Hyvää päivää!




Legendaariselta toimittaja Veikko Ennalalta ilmestyi jo vuonna 1960 novellikokoelma, jonka niminovellissa hän oivallisesti kuvaa linnan kutsujen tunnelmaa. 

Tai mistä sen oikeasti tietää, kun ei ole kyseisissä juhlissa käynyt, mutta ainakin kuvaus tuntuu hyvin todenmukaiselta, vanhentuneisuudesta on vaikea sanoa mitään.


Televisiosta olen tietenkin joskus katsonut, ovat vieraat usein aika totisennäköistä porukkaa. Toisaalta tietty jännitys ja epävarmuuskin ovat ymmärrettäviä, kun linnan isoista ovista sisään käy.


Suuri osa linnan kutsun saaneista on jollain merkittävällä tavalla ansioituneita, mutta osa on myös niitä, joille tehtävien luonne takaa varman kutsun. Varmaankin on lisäksi lukemattomia ihmisiä, joiden ilmeisen kiistattomatkaan ansiot eivät ole tulleet huomioon otetuiksi, mutta ehkäpä oikeudenmukaisuus jonakin päivänä yltää heihinkin, ja saavat ansaitun huomiointinsa. 

Suhtautuminen kutsuun voi olla luonnekysymyskin; jotkut ravaavat hermostuneina alvariinsa postiluukulla; tulikohan se, tulikohan se?? Epäilemättä on myös niitä, jotka ovat suorastaan helpottuneita kutsun saapumatta jäämisestä, kun mielummin puuhavat ahkerasti omia askareitaan.


Hyvää päivää kuitenkin kaikille!


torstai 3. joulukuuta 2009

Marja täällä, moi!

 Marja Tiura vasemmalla. (Kuva: City.fi)











Muilla olkoon vaalin valta, 
mull´ei ollut milloinkaan;
kuljin yltä taikka alta, 
itseäni täytin vaan;
minkä tein, mun tehdä täytyi, 
mit´en tehnyt, voinnut en;
vihdoin ilta hämärtäytyi, 
lankes hetki hiljainen.

Pankaa patsas haudalleni,
kiveen tämä kirjoitus:
"Synkkä niinkuin sydämeni
oli mulle sallimus.
Itse iskin piistä tulta, 
sytyin, hehkuin tuokion, 
paloi paras laulu multa, 
tässä tuhka tumma on."

(Eino Leino)

(Anteeksi, Eino!)

keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Anteeksi, pyyhin läppäriini



Iltasanomien tämän Urpilainen-jutun täytyy olla myynnillisessä tarkoituksessa tehty provokaatio toimitukselta ja toimittajalta; "Niin kiire, että Facebook-päivitykset täytyy hoitaa vessassa."

Juttu tosin kyllä väittää, että Urpilainen itse olisi sellaista kertonut. 

Ei Jutta, ei! Sano, ettei se ole totta! Anna kiireesti lausunto johonkin ja sano, että paskalla vain kävit! 

Muuten tulee väistämättä mieleen, että Jutan jutut nyt ovat vähän sellaisia hutiloiden tuhraantuneita, siitä se vain johtuu. 

Jos Facebookia, niin varmaan työasioitakin? Tuleeko kohta lausunto, että "vähän meni kirjoitus pieleen, kun vatsa oli kuralla?"

Vai peräti niin, että nyt lanseerataan uusi poliittinen termi: "Urpilaisen vessaviestintä", tai pahimmassa tapauksessa jopa "Jutan juosten kustu?"