sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Kurjuuden kuningas















Harvoin olen, aikuinen mies, itkenyt niin vuolaita kyyneliä, kuin lukiessani Sauli Niinistön "Hiljaisten historiaa". Maailmankirjallisuuden Victor Hugoa olisi teos käynyt kateeksi ja Raamatun keskeiset henkilöt olisivat kyyneliini yhtyneet.


Lasten ystävä, orpojen tuki ja vähäosaisten suojelija Sauli Niinistö on vaihteeksi onnistunut herättämään hieman närää kansanedustajien keskuudessa.

Sadan miljoonan budjetista hän on onnistunut nipistämään neljä miljoonaa euroa! Tämäkin Niinistön suoritus saa monet kyyneliin; eipä ole paljon.

Eduskunnan rahoista on hyvin otettavissa muutama kymmenen miljoonaa pois.


Sinikka Hurskainen tosin onnistui minunkin säälini herättämään. Paljon tässä maailmassa kurjuutta näkee, mutta Sinikan ahdistus on niin musertavaa, että ajattelin lähettää hänelle eduskuntaan pussillisen sämpylöitä, litran piimää ja camping-paketin. Päässee niillä pahimman yli. 

Teille, herra puhemies, esittäisin toivomuksen, että seuraavaan tunnehermoja koettelevaan teokseenne ottaisitte Sinikka Hurskaisen, Tero Rönnin ja monta muuta kansamme valioyksilöä eduskunnasta.

Heidän tuskaansa ei maallikko muuten kykene käsittämään. 



(maalaus Leonardo Da Vinci: Johannes)

Iltalehden kurjuusraportointia 

lauantai 30. tammikuuta 2010

Jos jos olisi totta









Suurten pottien arvonnan lähestyessä kuuluu pohtia, mitä tekisi jos...

Yleisen elostelun sijasta kysymykseen kuuluu vastata, että hyväntekeväisyyteen pistäisin paljon. No niin minäkin!

Marja Tiuralle ostaisin Finnairin 100 000 euron lahjakortin. Ehdoksi korttiin laittaisin kuitenkin, että kelpaa vain menomatkoihin. Älykkäänä ihmisenä hän osaisi silti suoriutua mahdollisista ongelmatilanteista neuvokkaasti.

Juha Miedolle kustantaisin haamukirjoittajan, jotta hänen blogiinsa saataisiin edes jotain sisältöä edellisvaalien kampanjoinnin lisäksi. Tekisi sinne sitten vaikka urheiluaiheisia runoja, tai mitä nyt pystyy aineksista kehittämään.

Persojen seuraavien eduskuntavaalien kampanjointiin ostaisin kolme rekkautollista Olvin keskiolutta ja tärpättiä tarpeen mukaan.

Jyrki Kataiselle sopiva voisi olla Taloustiedon aapinen, osat 1 ja 2 - tai oikeastaan ne voisi lahjoittaa suoraan puolueen kirjastoon -  kun taas Jutta Urpilaiselle lähettäisin aivan  tavallisen aapisen.

Alapääministerille ja Kaikkoselle  laittaisin kaksi euroa ja käytetyn purkan ABC:n pelisyvennyksen pokerikoneeseen.

Eduskunnan urheilukerhon päiväkerhotoimintaan lahjoittaisin mitälie parisataatuhatta. Ei se siellä taida niin tarkkaa olla.

Seniorikansalainen Lipposelle voisi laittaa pullon hihnapierun hajuista propaania ja "pahoittelut kaikesta"-kortin.

Monia muitakin poliitikkoja muistaisin, nämä nyt tuli vain nopeasti mieleen. Ja kavereita tietysti! Lähettäisin kiusallisen usein postikortteja, joissa lukisi: "30 astetta varjossa, hyvin menee! Miten siellä kotosuomessa, onko kylmä?"
_____

Illalla arvonnan jälkeen tuumaan vain, että mitä se minua hyödyttäisi, vaikka he voittaisivat omaksensa koko maailman, mutta minä saisin  sielulleni vahingon...


(kuva: iltalehti.fi)

keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Tolppamies

Teräsmiehenä tunnetuksi tullut yhdysvaltalainen Clark Kent vaihtaa supersankarin asun ylleen puhelinkopissa. Hänen suomalaisella vastineellaan, Tolppamiehellä, on epäilemättä huomattavasti vaikeampaa, meillä kun ei enää puhelinkoppeja juuri ole.


Tolppamies on tullut julkisuuteen esiintymällä ohiajaville junille tolpan päällä seisoen, pelkkään hankkija-lippalakkiin pukeutuneena. Hänen missiostaan ei vielä ole tullut tarkempaa tietoa, mutta asusta päätellen on mahdollista, että performancet liittyvät poliittisen puolueen markkinointiin.

Puolueen konsultit näyttäisivät tässä osuneen kultasuoneen, kun viimeaikaisista mm. Tekstariäijä, Nettiliukastelija, Säätiömies ja Rautakankee osoittautuivat selvästi epäonnistuneiksi kokeiluiksi. 

Tolppamiehen ns. pinnalle ponnahtaminen kesti peräti kymmenen vuotta, mutta lopussa kiitos seisoo, niinkuin sanotaan. Selvää puheenjohtaja-ainesta tämäkin.





(Kuva: Lusto.fi)

maanantai 25. tammikuuta 2010

Esimerkiksi esimerkki













(kuva:uusisuomi.fi)

Harvoin näkee niin hyvää dokumenttielokuvaa, kuin muutamia vuosia sitten valmistunut Sacha Baron Cohenin, Kazakstanista kertova "Borat". 

Dokumentti pystyi kertomaan yllättävän syvällisesti paitsi Kazakstanin valtiollisen elämän perusteista, myös tavallisen kazakstanilaisen arkipäivän elämästä iloineen, suruineen ja rakkauksineen. 

Parhaiten teos onnistui ehkä kuvatessaan, hienolla tavalla arkipäivän sankaruuteen yltävän, Borat Sagdiyvjevin elämää, mutta myös hänen ystävänsä Azamat Bagatovin joskus lähes eeppisellä tasolla liikkuva persoonallisuus valottui kiitettävästi.


Riemulla ja innostuksen tuntein olemme tänään saaneet lukea Kazakstanin presidentti Nursultan Nazarbajevin ilmoituksesta, jonka mukaan maa aikoo tulevaisuudessa ottaa mallia pienestä, mutta kehityksen kärjessä kulkevasta Suomestamme. 


Nursultanin lausunnon vaikutuksia ei tässä vaiheessa pysty täysin kuvittelemaan, mutta  mahdollisena voidaan pitää sitäkin, että Sacha Baron Cohen tekee Boratia vastaavan dokumentin myös kotimaastamme. 

Suorastaan hienona voisi pitää, jos siinä Azamat Bagatovin suomalaisena vastineena olisi vaikkapa aina karismaattinen Antti "kankee" Kaikkonen; se jos mikä, olisi harppaus Suomi-kuvan kirkastamisessa maailmalla, ja toimisi huomattavasti paremmin, kuin mikään asetettu komitea. 

Ihan tässä herkistyy: Soittakaa maammelaulu!




perjantai 22. tammikuuta 2010

Muistojen albumista

 


Jos sen teit, niin miksi sen teit, huoltomies? Miksi kähvelsit Merikukka Kansanedustajan ja Suomen pääministerin kuvan?


Lehtitietojen mukaan yritit myydä kuvaa - tai kuvia, niinkuin jossain väitettiin -  jollekin lehdelle. 

Minkälainen yksityisasunnossa otettu kuva Merikukka Kansanedustajasta pääministerin seurassa olisi niin kiinnostava, että ajattelit sillä olevan jopa rahallista arvoa? -  Häpeäisit huoltomies!


Miksi pääministeri Vanhanen, miksi Te säilytitte kuvaa meidän kansalaisten kustantamassa sähköpostissa, ettekä esimerkiksi kotikoneellanne? 
  
Ajattelitteko Te, että katselette sitä, kun haluatte muistaa, minkälainen on tavallinen kansalainen?  Muistutan, että Merikukka ei ole tavallinen kansalainen, hänhän on Merikukka Kansanedustaja.


Vai oliko kuva vain muisto siitä, kun Te junailitte Kehittyvien maakuntien Suomelta avustuksen, joka osaltaan takasi hänen säilymisensä Merikukka Kansanedustajana? 

Meitä kansalaisiahan se muistuttaisi vessapaperirullasta.

keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Mustaa makkaraa


(Yle.fi)















On helppoa ymmärtää miksi Turun Sanomat jätti julkaisematta "palkkatyöllä pitää tulla toimeen"-ilmoituksen: eihän niille turkulaisille pidä kaikkea kertoa.


Tamperelaisen Aamulehden motiivit ovat astetta vaikeaselkoisempia. Lehden toimitusjohtaja näki ilmoituksessa kiistanalaisuuksia, jotka liittyvät DNA-nimiseen yhtiöön. 

Mustan makkaran ravintopitoisuus on yleisesti tiedostettua, eikä sen hintakaan voi päätä huimata. Kun leipien hinnat pyörivät kaiketi jossain parin kolmen euron seutuvilla, ei yhden leivän hankkiminen edellytä kuin korkeintaan parinkymmenen tyhjän pullon keräämistä ja niiden kauppaan palauttamista.


Älkää olko niin laiskoja!



tiistai 19. tammikuuta 2010

Törkyjournalismia


(kuva: verkkoapila.fi)











Etelän Media teki sen taas. Eivät ainoastaan vihjaile, vaan hyvin suoraan väittävät, että Suomen keskusta voisi valita Paavo Väyrysen puheenjohtajakseen ja siten Suomen pääministeriksi!

Haikailisiko isänmaallinen, Isänmaallinen Suomen keskusta todella miestä, joka Neuvostoliiton Verisen Viktorin (Vladimirov) välityksellä yritti vaikuttaa Suomen  presidentinvaalien tulokseen?

Tekisikö tämän puolue, josta ovat Alkiolaisen hengen nostattamina nousseet mm. Olavi J. "yhdeksän työsuhdeautoa" Mattila, Arto Merisalo, Tapani Ylisaunamäki  ja monet muut isänmaamme vaiheisiin vaikuttaneet henkilöt? 

Tekisikö tämän Urho Kaleva Kekkosen puolue?

Voiko Etelän median saada kuriin? Mitä asiaan vastaisi esimerkiksi Uuden Suomen Niklas "isi ajoi Zilillä" Herlin? 


Voi aikoja, voi tapoja!


sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Kirjailijan kuolema

Wikipedia kertoo kirjailija Timo K. Mukan viimeisistä vaiheista:

"Mukka vaipui yhä syvemmälle ahdistukseen eikä pystynyt selviytymään veloistaan. Viimeinen tikki Mukan mielentilaan oli Hymy-lehdessä julkaistu Mukkaa arvosteleva kirjoitus, joka oli otsikoitu seuraavanlaisesti: ”Riiput jo ristillä, Timo K. Mukka”. Mukka järkyttyi tästä niin pahasti, ettei nukkunut viikkoon. Hän joutui sairaalaan. Mikään lääkitys ei auttanut enää hänen tuskaiseen mielentilaansa.
Mukan tila heikkeni heikkenemistään,sydän pysähteli ja hän joutui hengityskoneeseen. Hän kulutti loppukuukautensa vuoroin teho-osastolla, vuoroin vuodepotilaana.
Kuolemaa edeltäneenä päivänä hän kävi vielä kaupungilla, mutta menetti tajuntansa ja joutui takaisin sairaalaan. Hän kuoli Lapin keskussairaalassa Rovaniemellä 27. maaliskuuta 1973 vain 28-vuotiaana."

    (Kuvat Hymy, tammikuu 1973)



















(klikkaa kuvat suuriksi)

perjantai 15. tammikuuta 2010

M.A.N.

M.A. Numminen täyttää 70 vuotta 12. maaliskuuta, joten aloitan juhlallisuudet hyvissä ajoin tällä klassisella, mutta aina ajankohtaisella hänen esityksellään, joka kertoo siitä kun...


torstai 14. tammikuuta 2010

Italian priimas yhä iskussa









(kuva: hs.fi)


Paavi on tavannut jälleen naisen, joka aiheutti skandaalin piehtaroinnillaan kirkkoisän kanssa.Tiedotusvälineet raportoivat aiemmin tämän epäsuhtaisen parin olleen viime jouluna pitkällään maassa.


Paavi Benedictus XVI-taiteilijanimeä käyttävällä Joseph Ratzingerilla ja Susanna Maiolonilla ikäeroa on lähes 60 vuotta. Ratzinger on aiemmin tullut tunnetuksi mm. pukeutumalla työaikanaan hameenomaisiin kaapuihin.


Tässä viimeisimmässä tapaamisessa Joseph tiettävästi lohdutteli Susannaa ja kertoi, ettei huolta ole, koska kaikki on anteeksiannettua.

maanantai 11. tammikuuta 2010

Siunatkoon!


(hs.fi 11.1.10)










Kahden peräkkäisen uutisen vinjetit Hesarin verkossa olevista ilmaisuutisista. Tuosta ensimmäisestä tuli mieleen, pitäisikö Suomessa esimerkiksi arkkipiispan siunata Taidegalleria Ulosottoviraston kaupittelemat taulut.

Taidegalleria UV  ei takaa aitoutta, mutta ei ilmeisesti myöskään epäaitoutta.


Salvador Daleja myyvät arvion mukaan 100-1000 euron hintaan. Nyt huutokauppaan ja valppaana, ennenkuin menevät! Ties vaikka voitolle pääsee, kun myy eteenpäin.


Minä tosin aion odotella, jos vielä Rembrandteja kauppaisivat jonain päivänä. 


(Lisäys 12.1.10 klo 20:33: Huutokauppa Iltalehdessä )




torstai 7. tammikuuta 2010

Tiputellen tammikuussa

Niitä kansalaisia, jotka ovat päättäneet viettää tammikuun tipattomana, haluan muistuttaa siitä, että tässä kuussa niinsanotun yhteiskunnallisen keskustelun vaara on huomattava.

Kansanedustajien joulu päättyy vasta helmikuun alussa ja niillä edustajilla, joilla ei keikkaa pukkaa, keikkaa pukkaa, alkaa olla jo pitkästynyt olo: "On pakko ilmaista itseään, vaikkapa kirjoittamalla."


Ajattelitko todella, että hermosi kestävät selvinpäin noita toinen toistaan rakentavampia  ajatelmia? 

Laita sähköt pois kuukauden ajaksi, jos meinaat selviytyä tämän ajatusten virran alta.

Sen lisäksi, että iltalehdet julkaisevat nerokkaita "mies haisteli naisen takapuolta tavaratalossa"-pätkiä You tubesta, niiden toimittajat selailevat uutisnenä pystyssä toisiensa tuotoksia ja etenkin poliitikkojen blogeja.


Enkä nyt nimenomaisesti tarkoita Tuulikki "aisemenijo" Ukkolan kirjoitusta joskus taannoin esillä olleesta lautasjupakasta, tai jonkun, jonka nimeä ei ole syytä muistaa, nostamaa iänikuista rangaistusten taso-kirjoitusta. 

Odota vain, kyllä sieltä jotain todella vähäjärkistä on tulossa vielä tässä kuussa. Ties vaikka lööppeihin yltäisivät.

Kaljalle...?
----
Kuva: http://www.trekearth.com/gallery/Africa/South_Africa/East/KwaZulu-Natal/St.Lucia_Estuary/photo569008.htm

tiistai 5. tammikuuta 2010

Paskasta on moneksi


Vain kotimaista lihaa!








Wikipedia antaa sanalle "paska" monia merkityksiä. Se on mm. yksi kielemme yleisimmistä kirosanoista, uloste, Ari "Vehkojan koulu" Peltosen yhtye, Irvine Walshin romaani, kunta Saksassa, muutama äijä eteläisemmästä Euroopasta tai ukrainalainen pääsiäisleipä.

No niin sillälailla. Kaikkea ne ukrainalaiset syövätkin.

Kuuluisa on tämäkin ulkomuistista kirjaamani kohtaus filmatisoidusta Heikki Turusen romaanista, Simpauttajasta:
- Syö kepua
- Mitä sanoit, sanos vielä kerran!
- Syö kepua!
- Sanos vielä kerran!
- Senku syöpi vain! Ja kanki-Kaikkosen vejät jälkiruuaksi! 
  ...ja viiriäisen, eikun väyriäisen munat!
- Anti olla viimmenen kerta, kun mulle kepua syötät, tossa on tie! Kotija ei ennee ole tulemista.

Jaa, että mitä tuolla dialogilla oli tekemistä paskan kanssa, kun kepusta vaan puhuttiin? 

No agraari oli tietysti aika paska jätkä, kun ei omaansa ja puolueen etua ymmärtänyt.

maanantai 4. tammikuuta 2010

Yhteisellä matkalla



VR on perinteikkäänä, mutta kehityksen kärjessä olevana yhtiönä ottanut testikäyttöön uuden drive in-palvelunsa. Palvelun jonka varsinainen edelläkävijä Suomessa on ilmeisesti Mcdonald´s-niminen hampurilaisputkaketju.

Asemarakennukseen ajo ei ollut ensimmäinen VR:n tämän palvelumuodon merkeissä suorittama testi, samanlainen koe suoritettiin Helsingin rautatieasemalla jo 90-luvulla. 

Viime vuonna tässä epäonnistuneiden kokeiden sarjassa oli surullisenkuuluisa Paavo Väyrynen & Kepulitis-yhtyeen kyytiin poimiminen jostain maaseudun toiselta puolelta.


Pakkohan tätä ennakkoluulotonta tuotekehitystyötä on ihailla, mutta silti toivoisi, että VR:n tuotekehitysosaston resurssit riittäisivät myös toisaalle. Nykyisin kun junaliikenne ei kestä Suomen ilmastoa. 

Ainakin eteläisen Suomen lähiliikenteen junat ovat myöhässä, jos on sade,helle, pakkanen, lehtikeli tai joku muu vuodenaikaan tai säätilaan liittyvä ilmiö, joka ei ole se  tyyni, puolipilvinen +19 celsius-astetta kesäkuun ensimmäisellä viikolla.


Sitä vastaan minulla ei ole mitään, että VR on aloittanut Helsinkiin pyrkivien matkustajien satunnaisen yllätyskuljetuksen Turkuun, sehän on ihan kaunis kaupunki. 

Siinä VR:n toiminta on joka tapauksessa ollut nuorekkaan ennakkoluulotonta.

lauantai 2. tammikuuta 2010

Riskinhallinto

Meinasin kirjoittaa metronomi, mutta onneksi huomasin virheeni ja korjaankin sen tähän heti; merkonomi Anne Holmlund on Suomen sisäministeri.

Hänen hallintoonsa kuuluvat mm. pelastus- ja poliisitoimi sekä rajavartiolaitos.

Anne on rehelliseksi ja taitavaksi tunnettu Suomen kansalainen, mutta pitäisikö hänellä olla laaja koulutus riski(e)nhallintaan ja turvallisuustoimintoihin?


Ei pitäisi. Ministerinä hänen tehtävänsä on kirjoittaa nimeänsä eteen tuotaviin papereihin ja kantaa poliittinen vastuu. Se on helppoa, vaikka ominta alaa olisivatkin muuttuvat ja kiinteät kustannukset, katetuotto ja muu kaupallisen alan terminologia.


Hänen pitää vain tarvittaessa ottaa kasvoilleen se huolestunut ilme. Vähän niinkuin kuvan herroilla.