perjantai 29. heinäkuuta 2011

Persuissa keskusta?



Suomenmaa-niminen julkaisu käynnisti kirjoituksellaan hurjan huhumyllyn. - Mari Kiviniemi antoi pikaisen vastineen, jossa kertoi viettäneensä kesän akkulataamossa.


Aikooko lehti loikata perussuomalaisten äänenkannattajaksi? 


Tässä vaiheessa ei pidetä luultavana, että Suomenmaa loikkaisi ulkomaille,- aivan lähitulevaisuudessa ei tulla näkemään Ruotsinmaa- tai Liettuanmaa-lehteä.

Mielenkiintoista on, onko käyty salaisia neuvotteluja koko hiipuvan keskustapuolueen siirtymisestä perussuomalaisiin?

Lisää vettä myllyynsä tällaiset huhut saivat myöhemmin päivällä, kun Mari Kiviniemi totesi huomanneensa: "persuilla ei ole osaavia poliitikkoja!" - Tätä pidetään selvänä osoituksena kepun poliitikkojen suunnitelmista sijoittaa itsensä perussuomalaisten organisaation keskeisille paikoille.


Toistaiseksi koko suunnitelma on luonnollisesti huippusalainen, suorasanaisia lausuntoja asiasta on vaikea saada. Eräs nimettömänä pysyttelevä kepulainen suostui kuitenkin kertomaan: "Luonnollista on, että persulla on keskusta, sieltä se kaikki iso asia kuitenkin  tulee, vaikka muu persu olisikin enemmän näkyvillä. - Me olemme ison asian linjalla!" -- "Keskustan mukaantulo lopettaisi perussuomalaisten ns. muumilinjan, jatkossa tultaisiin kuulemaan vielä monta kertaa: Tuli iso jytky!"
 ---
(ylempi kuva hs.fi, alempi il.fi)

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Metsästysreissu




Idänmies Arska "Ässä" Rutiainen katseli kesämökkinsä laiturilta edessään kimmeltelevää rutakkolampea, sylkäisi suustaan mällin ruskean veden kymmenen sentin syvyyteen ja siemaisi taskumatistaan tömpsyt kuuluvasti ähkäisten.

Arska tiesi, että hänen oli tehtävä se mitä miehen on tehtävä; asiain tola ei voinut enää jatkua samanlaisena, - liian paljon vettä oli ehtinyt Mätäojassa virrata hänen kärsimänsä vääryyden jälkeen. Paikallisen saluunan pitäjä tulisi karvaasti katumaan tekojaan.


Kun kylmäpäinen idänmies Arska "Ässä" Rutiainen oli tyhjentänyt pullollisen taskulämmintä Leijona-viinaa raakana; hän tunsi päänsä selväksi ja viileäksi, oli toiminnan aika.

Arska päräytti aina luotettavan ratsunsa, vanhan kunnon Datsunin, kerralla käyntiin ja aloitti matkanteon kylälle, selvittääkseen viimeinkin välinsä luihun ja matalaotsaisen saluunanpitäjän kanssa. Haulikko, pakattuna vanhaan virvelipussiin, nojasi pelkääjän puolen penkkiin. Yllään Arskalla oli juhlamaastopuku, päässään erikoislinsseillä varustetut aurinkolasit ja Hifk:n lippalakki.

---
Kaikki juonsi alkunsa edellisen vuoden kesälomaan, jolloin Arska oli ollut Pub Suokuokassa rentoutumassa ja ottamassa yhden saunaoluen.  

Taskumatin, kymmenen kossuvissyn ja melkein yhtä monen jägermeisterin jälkeen Arska oli tuntenut olevansa elämänsä vireessä ja mennyt jututtamaan hehkeästi tatuoitua mustatukkaista karaoke-emäntää, Tuire Muovi-Horttanaista.

Siitä mitä sitten tapahtui, ei Arskalla ollut kovin hyvää käsitystä, hänellä oli vain muutamia hajanaisia muistikuvia, koska kärsimänsä suuri vääryys oli henkisen suojausmekanismin vaikutuksesta muistinsa osittain pimentänyt.

Arska muisti vain kirkumista, saluunananpitäjän lujan otteen asiakaskohtaamisessa ja tuntuvan potkun perseessään, siitä oli aiheutunut lähes koko takapuolen kokoinen mustelma, housujen polveenkin oli tullut fläkki. --  Luihu kyyppari oli vielä pilkannut parkkipaikan asfaltilla makaavaa Arskaa, lausuen törkeät ja langettavat sanansa: "Olis Arska parempi, ettet vähään aikaan näyttäytys ja vähän vähempi viinakin sulle riittäis!"


Kohtelu huusi kostoa!
---

Pub Suokuokan pihalla Arska "Ässä" Rutiainen veivasi itsensä ulos autosta ja kaivoi aseen virvelipussista. Samassa leuhotti mikälie tuulenvire ja Arska horjahti pahasti. Valmiiksi ladattu haulikko laukesi ja haulit veivät mukanaan suurimman osan hänen alaleukaansa.

Saluunanpitäjä ja muuta väkeä riensi paikalle laukauksen kuultuaan, he yrittivät  tyrehdyttää kammottavaa verisuihkua.

Arska sai vielä jotenkin koristua: "Siitäs sait, saatanan viinakeisari!...Ollaan sujut, jos tuot  yhen kossuvissyn, - se menee hyvin, työnnät vaan pillin mun kurkkuun..."

Sitten Arskan taju sammui.











---
 Lisäys (28.7.) Iltalehti 28.7.2011:




tiistai 26. heinäkuuta 2011

Hallituskriisi


Sunnuntaina Suomi(kin) suruliputti, valtioneuvoston linna näytti nukkuneen pommiin, lippu hilattiin katolle huomattavan myöhään. 

Kyllä se ainakin illalla siellä oli, vaikka Hesari muuta väitti

Viive syntyi, kun hallituksessa oli aamulla iso älämölö ja funtsipohdinta: kuka menisi katolle lipun nostamaan? -- Toisin oli ennen, kun Väyrynen hoiti liputuksen tunnontarkasti, katolle kiipeäminen oli lempipuuhiaan. Paavo ei saanut kylläkseen alhaalla kulkevien ihmisten katselemisesta: Tervehdys pikkumuurahaiset, te näytätte niin pieniltä täältä ylhäältä!


Jyrki: Pääministeri ei lippua nosta, tukka menee sekaisin. Sitäpaitsi olen pääministeri, pomo ja  pääministeri; käsken Räsäskän nostamaan lipun, itsehän suruliputuksen määräsi.


Päivi: Iik, Iik, Iik- herramunjee ja taivaan vallat! - mä pelkään korkeita paikkoja!


Jyrki: Tarkemmin kun funtsin, niin Päivi tosiaan on väärä henkilö korkeille paikoille, onko vapaaehtoisia vai pitääkö määrätä?


Alexander: Minähän muuten voisin, mutta verkkarit jäi tänään puvun alta pois.


Jyrki: Hmmhh...tämä menee nyt vaikeaksi, Jutta ei sovellu ja Tuomiojaa ei uskalla päästää. Vielä kerran, onko vapaaehtoisia? - Muistutan, että tässä on nyt hallituskriisi lähellä!...Hyvä on, ei ketään... soitan siis Arhinmäelle, herätän sen ja käsken katolle, onhan sillä sellaista ideaalista duunaripohjaa ja helevetin kalliit lenkkitossut, joilla ei katolla liukastu!


 (ylemmässä kuvassa ei ole valtioneuvoston lippu)

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Vaikeuksista välittämättä



Haisevanojan Naimavaara, 1933


 








Postilentokone taisteli öisessä lumimyräkässä kohti Lapin erämaan pientä, näreikköön raivattua laskeutumispaikkaa, - lentäjän mielessä takoi vain yksi asia: Posti on saatava perille, posti on saatava perille! 

Lunta oli koneen avo-ohjaamossa polviin asti, kylmyys aivan helvetillinen! Lentäjä Uljas Koskenpärskyn raajoissa ei ollut moneen tuntiin ollut lainkaan tuntoa, kengät olivat jäätyneet kiinni polkimiin, rukkaset ohjaussauvaan.

Lopulta sankarillinen postilentäjä Uljas Koskenpärsky aloitti laskeutumisen, - näkyvyys nolla, kaikki mittarit jäässä; laskeutuminen täytyi tehdä vain haju- ja kuuloaistien avulla.

Kaikki sujui normaalisti, yksi käkkärämännyn latva katkesi, samoin  toinen laskutelineistä, - koneen pompottelu päättyi lopulta sen notkahdettua nokalleen aivan kiitotien jälkeen kasvavan lumisen näreikön eteen.

Lentäjä Uljas Koskenpärsky riuhtaisi kätensä ja jalkansa irti, kohottautuihe seisomaan ja ojensi postisäkin paikalliselle postimiehelle, Oiva Sankarille, joka oli valmiina porovaljakolla sitä yössä kiidättämään, kohti  kahdensadan kilometrin päässä sijaitsevaa Kuksvaaran neljäntoista hengen taajamaa.

Ennen porovaljakon lähtöä postimiehet kohottivat yhdessä kätensä ja lausuivat susien ulvonnan säestyksellä tervehdyksensä: Posti on saatava perille, posti on saatava perille! 
 


Itella, Helsingin lajittelukeskus, 2011


Tää on meidän uus lajittelukone, josta me ollaan tosi ylpeitä: tehosilppuri 3000gti, se silppuaa jopa satoja kirjeitä minuutissa, kertoo key customer manager Suri-Seva Kyhnytjärvi-Koikkalainen ite Itella Oy:stä.

Pakko tää oli hankkia, kun eihän noi laiskat perkeleet tällaiseen vauhtiin millään pysty. 

Tällä me saadaan tuottavuus huippunsa, jakajiakaan ei juuri tarvita, kun ei enää ole mitään jaettavaa; heh heh heh! Automaation seuraava vaihe on jo suunnitteilla, ensi vuonna aloittanemme uusien postilaatikoiden asentamisen. 

Niitä vielä Ameriikassa koekäytetään, odotamme käyttöönottoa jännityksellä: - ne tuhoavat postin jo laatikossa, paljon turhia työvaiheita jää taas pois.

Kumoan jo tässä huhut, että saattavat tuhota asiakkaan kädenkin; tarkkoja turvaohjeita tulee silti jokaisen noudattaa ja niihin huolellisesti tutustua!

Toisena vaihtoehtona tutkimme mahdollisuutta, että asiakkaat hakisivat itse postinsa täältä Helsingin jakelukeskuksesta, - yritämme parhaillaan lobata poliitikkoja sen mahdollistavan lainmuutoksen tarpeesta. Niin se on, mitäpä emme asiakkaiden hyväksi tekisi, naurahtaa Kyhnytjärvi-Koikkalainen lopuksi.





















(kuva: HS)

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Hys...Hys...se tulee!



Kelan pääjohtaja, poliittinen causa, Liisa Hyssälä oli pitkän pohdinnan jälkeen päätellyt, etteivät satavuotiaat elä kauaa, torkkupeiton tehollinen käyttöaika jää luvattoman lyhyeksi.


Hyssälä ryhtyi tuumasta toimeen ja kurvaisi mustan auton takapenkillä paikalliselle vanhainkodille. 
Hän marssi mitään sanomatta erääseen huoneeseen ja tarttui torkkuvan Eetlan peittoon kiinni.
 "Elekää ny hyvä ihminen!", parhahti Eetla-mummo ja piti peiton reunasta kiinni kaikin voimin.
Hyssälä repi peiton päästä ilme irveessä ja karjui: "Anna ny, VITTU, se tänne - MINÄ en kynnyskysymyksistä neuvottele!

Pian Eetlalle tuli mikälie yskänkohtaus, - ote herkisi ja Hyssälä nosti peiton voitonriemuisena päänsä yläpuolelle, livahtaen hihitellen ulos ovesta.
---

Ovikello soi: PLING, PLONG! - PLING PLONG! - PLING PLONG!
Nuori äiti riensi plimputusta pelästyneenä avamaan.
Oven takana seisoi Hyssälä tuima hymy kasvoillaan, - kädessään olevaa kumipamppua hän läiskytteli avoimeen kämmeneensä.
- "Olette meille velkaa!"
 - "Ai...herranjumala, mikäs velka se..."
 - "Opintotukia olette perinyt liikaa, muistuuko mieleen?" - Hyssälä sanoi, virnuillen jostain käteensä ilmestynytttä paperitulostetta.
 - "Ai yks sentti, mut eihän mulla edes ole niin pientä rahaa!"
 - "Älkää pullikoiko, velka on velka, eikä me unohdeta!"
 - "No odottakaa hetki, niin mä käyn rikkomassa lapsen säästöpossun, siellä voi olla sentin kolikoita!"


Hetken päästä nuori äiti saapuu iloisena sentin kolikko kädessään, Hyssälä riuhtaisee sen itselleen, on jo menossa ovesta ulos, mutta kääntyy vielä ympäri: "Antaas olla laitimmainen kerta!"

---
Talouselämä: torkkupeitot
Iltalehti: Kovin intresanttia, ei edes yhtä senttiä

maanantai 18. heinäkuuta 2011

Viestintämogulointia



Ylen uutiset kertoivat: "Mediamogulin oikea käsi pidätettiin".

Kyseessä on tietysti median suurmoguli Rubert Murdoch, ei esimerkiksi joku elokuvamoguli. - Eikä Hollywood tuon laajuista puhelinten salakuuntelujuttua olisi pystynyt keksimään!

Luulisi, että mogulina toimiminen on vaikeaa, kun oikea käsi on pidätetty, toisaalta tulee myös mieleen: eikö vasen käsi tiennyt, mitä oikea tekee?

Rubertin käsien välisen alueen tilanteesta en lähde arvailemaan mitään.

Meillä koto-Suomessa tietosuojavaltuutettu kertoi sairaanhoitohenkilökunnan suorittaman potilastietojen urkinnan olevan jo lähes maantapa.  - Tiedot ovat tietenkin useassa tapauksessa suorastaan veret seisauttavan mielenkiintoisia, ainakin jos potilas vielä elää.

Eikä sen riemun siihen pidä päättymän.

Viestintä- ja liikenneministeriö haluaa antaa vainajan sähköpostitunnukset omaisille.  --  "Kattokaa nyt tätäkin, sehän on saatana ollut ihan kahjo!"

Voi kai testamenttiin kirjoituttaa: "Muistakaa viedä roskapussi keittiöstä, sähköpostin ja muiden sivujen tunnukseni tulee polttaa kanssani, ei mulla muuta, Morjens! - eiku ainiin, velat saatte jakaa lakiosien ja mielenne mukaan!"






Kuvassa Rubert suorittaa mogulin töitään vielä molemmat kädet vapaina.

perjantai 15. heinäkuuta 2011

Linnoissa ja juhlissa kreivien

- Voi kauhee, kun tääll esiintyy tänä vuonna se Paleface, mä en yhtään siedä tota fuusiojatsia!
 
- Nii-i, ei mekään mun miehen kanssa, mutta tääll on monia hyviä kunnon jatsin esittäjiä, niinku toi Elton John ja Tom Jones! - Ja sit Ricky Martin, se on jotenkin upeen aito...

- Just niin, tommonen dixieland on aina ollu mun lempimusaani. Vielä kun tänne saatais Paula Koivuniemi ja Vesku Loiri! - mulla kyyneleet valu, kun Vee esiinty yksillä rockfestareilla eikä tuolia näkynny sen perseen alta ollenkaan, telkkarista katoin. -- Toi vanhempi polvi nääs osaa.


- Mutta kai tekin uupperajuhlille tulette, sinne Paula ja Veske olis mun mielestä omiaan.


- Juu-u, härre munjee sentään. Ootko muuten kuullut, että joku heitti Tom Jonesille äijäkalsarit naamaan ja niissä oli ehta panos sisällä, aika kauheeta, eiksniin, vai mitä olet mieltä? 


- Just eikä melkein, esiintyyks muuten se Caruso siellä uupperajuhlilla ja saakohan vip-lipuilla kuin paljo samppanjaa?




torstai 14. heinäkuuta 2011

Tilulii, tilulii!



Entisistä pääministereistä Esko Ahon vuoro oli eilen tuomita tyhmä kansa. Hän kertoi meidän olevan liian negatiivisia. 

Pääni puhki yritin miettiä, miten tuon kieltäisin, - lopulta tajusin: Esko on oikeassa!

Syvällä olen minäkin kielteisyydessä piehtaroinnut, pääni on täynnänsä ollut pahoja ajatuksia.

Nyt olen muuttunut mies, olenhan pohtinut asiaa yön yli.

Esko Aho, minusta Te olette suuri ajattelija.

Teidän valtiomiesmäisyytenne hakee turhaan vertaistaan jopa kaltaistenne, entisten pääministereiden, joukosta, Teistä tulee välittömästi tehdä pronssipatsas kaikille Suomen keskeisimmille paikoille, - niitä vähäpätöisempiä voi siirtää syrjemmälle tai sulattamoon.

Yhtä rohkenen Teiltä, valtiomies Aho, pyytää; voisitteko harkita, että jatkossa antaisitte  useammin pohdintaa ja syvää viisautta osoittavia lausuntojanne, jotka ovat suoranaisia piristysruiskeita ja tarvittavaa nesteytystä jokaiselle elämän ladulla sujuttelevalle kansalaiselle.

Valtiomies Aho, olen kuullut, että nykyisellä työnantajallanne, Nokialla, on jonkinlaisia vaikeuksia. Teidän ei tule olla huolissanne, sillä varmasti saatte uuden työpaikan, jos tilanne niin kiperäksi käy.

Hätätilassa voinette ryhtyä vaikka yhdeksi itseänne esittäväksi patsaaksi eduskuntatalon tai valtioneuvoston linnan eteen.


maanantai 11. heinäkuuta 2011

The McBeatles?

Iltasanomat kertoi hetken aikaa nettilehtensä ykkösuutisena The Beatles-yhtyeen mahdollisesta paluusta. Toteutuessaan kyse olisi ns. Taivaallisesta ihmeestä, luultavasti kysessä kuitenkin on, ehkäpä lehdistön luoma, McPaskapuhe

McBeatlestä ei silti voi pitää poissuljettuna mahdollisuutena, yhä voimissaan oleva sir-herra Paul McCartney, - ei uskoisi päivääkään yli ysikymppiseksi-, ilmoitti hiljattain kihlautumisestaan. Ikionnellinen sir-herra tiettävästi vastasi kosintaan lähes parhaiden aikojensa malliin: "obladi oblada, jaa mää vai?", tai ainakin jotain sen suuntaista.



lauantai 9. heinäkuuta 2011

Juokse sinä humma




Kunnianarvoisa, kerrotusti suurta kansansuosiota nauttinut, Gaius Julius Caesar Augustus Germanicus, lyhyesti keisari Caligula, nimitti hevosensa Incitatuksen senaattoriksi. 

Senaatti, - Incitatusta lukuunottamatta -, ei Caligulaa luonnollisesti paljoa arvostanut, saattaa olla, että historiankirjoitus siksikin kertoo keisarista vähemmän mairittelevasti.

On mahdollista, ettei senaattoriksi ollut tarjolla pätevämpiä kuin Incitatus.

Onnistumisestaan on mahdoton tietää, koska dokumentteja senaattori Incitatuksen, ehkä suuristakin, valtiomiesteoista ei ole säilynyt. Todennäköiseltä tuntuu, että senaattori on ainakin ollut vaikutuksen tekevä hahmo, kun on katederille astellut puhetta pitämään. Keisarin hevosena senaattori on ilman epäilystäkään ollut hyväkuntoinen ja kookas,- pintansa on hohtanut kiiltävänä ja hampaansa ovat heijastaneet valoa senaatin hämyisimpiinkin nurkkiin.

Kuka niistä herrojen asioista tietää.

Joka tapauksessa Suomessa toimitusministeriön väistyvä ulkoministeri Stubb nimitti loppusuorallaan apurinsa  huippuvirkoihin, - ohi lukuisien pätevämpien hakijoiden. -- Charme Asserdal ja Ori Vieteri tosin ovat jo manan majoilla, siinä mielessä ratkaisu on ymmärrettävä.



torstai 7. heinäkuuta 2011

Julkkis murhattiin julmasti - katso raa´at kuvat!

Vanhojen suomalaisten kirjojen pelastajan, Matti Pohdon, murha sai aikanaan (1857) runsaasti huomiota, mies on saanut palstatilaa myös elinaikanaan, esimerkiksi hakusanalla "Matti Pohto"  artikkeleita voi jälkimmäisen linkin sivulta etsiä.

Luulisin, että murhansakin oli tämänpäivän kriteereillä tappo. Mielenhäiriöinen mies surmasi hänet kirveellä, joidenkin tietojen mukaan kirves oli kallossaan pystyssä, kun hänet löydettiin.

Mitäkö raakaa allaolevissa kuvissa on? - Paljonkin: kännykäkameralla otettuina kuvat Viipurista Helsinkiin tuodusta hautamuistomerkistä ovat huomattavan rosoisia ja raakoja. Raakaa on myös, että tyylikkääseen kirjanmuotoiseen kiveen ovat tiedot raapustaneet takakanteen, vaikkakin se hyvin ilmentää yhden kirjan tulleen päätökseensä.




Verkkolehtien otsikoinnista Uudessa Suomessa.

tiistai 5. heinäkuuta 2011

Hiihtoliiton puheenjohtaja Esko Aho


Esko Aho, Te toimitte hiihtoliiton puheenjohtajana vuodet 1996-2000.  

Helmikuussa 2001 räjähti pommi käsiin, puheenjohtajana oli silloin jo suurelle yleisölle siihen mennessä tuntematon lakimies Paavo M. Petäjä.

Oikeus on sittemmin todennut, että puheenjohtajakaudellanne suomalaisessa hiihdossa vallitsi systemaattinen dopingkulttuuri. 

Kukaan ei usko, että Te olisitte asiasta mitään tietänyt, - kuinka Te olisitte mitään voinut tietää, olittehan vain puheenjohtaja.


Nettilehdistä en tähän mennessä ole nähnyt Teiltä pienintäkään lausuntoa johtamanne liiton suurimman hiihtäjän traagisen kuoleman johdosta.

Esko Aho, onko Teillä kirjahyllyssänne muistona hiihtoliiton kaudeltanne esimerkiksi sen viiri, mitali tai jonkinlainen muisto-diploma?

Jos ei ole, asiaintila tulee välittömästi korjata, ja Teille sellainen jälkikäteen ojentaa.
---

(kuva: Yle)