tiistai 31. heinäkuuta 2012

Saarivaltakunnan pullistus





Lontoon olympialaisten avajaiset olivat huikea spektaakkeli! - Melkein mahdotonta oli huomata ikiherra McCartneytä ohjaavia hienonhienoja naruja. Suunsa aukeili ja sulkeutui lähes luonnollisen näköisesti, väittäisin jopa, ettei kuvista saattanut havaita mitään erikoista.

Presidenttipariskuntamme ehätti seuraamaan suomalaisen  sulkapalloilijattaren ottelua. Iltasanomat kertoi parin kannustaneen urheilijattaren voittoon. Iltalehdessä pelaaja ihmetteli: "Ai nekin olivat siellä, aiku kiva!"

Olympon vuori on jo ehtinyt saada oman uuden suomalaissankarin! - Jahnsson toi ilmapistoolin possauttelulla kahdeksannen tilan ja pistesijoituksen. Laittakaas kunnanisät tonttia suunnitteluun ja kaffepannut kuumiksi, tällaista herkkua ei kisoista paljoa ole odotettavissa.

(soittakaa porilaisten marssi)


Vaikka olympialaiset ovat ensisijaisesti politiikkaa ja aivan omalakistaan bisnestä, ei voi kiistää, etteikö urheilulla olisi kisoista joku osuus.  

Kiina ja Yhdysvallat käyvät kovaa kamppailua mitalitilaston voitosta.

Pohjois-Korea on ottanut jo kolme kultamitalia ja yhden pronssin. Vähän arveluttaa pronssimitalin saaneen puolesta, katsotaankohan sellaista enää King Kong Unin ylistykseksi? 

Om Yun Chon nosti, kaiketi viidentenä ihmisenä maailmassa, kerralla kolme kertaa oman painonsa verran rautoja päänsä yläpuolelle. - Täytyy kuitenkin muistaa, että ainoana noista viidestä, Omilla oli lisärasitteena tangon päässä roikkuva pullukka Kim Il-Sung. Om kertoi uskovansa, että Kim oli mukana kaikissa nostoissa ja kehui hallitsijavainaan osuutta suorituksiin.
---
Mexicon olympialaiset ovat ensimmäisiä muistojani meille tulleesta televisiosta. Sitä aikaisemmin kävin naapurissa katsomassa. Tännekin kommentoineen Kulta-Kallen kilpailusta minulla on jonkinlainen muistikuva.

torstai 26. heinäkuuta 2012

Tapahtui näinä päivinä (tai sitten ei)




Valtiopäiväedustaja ja poliittinen vaikuttaja Ritva Elomaa ihmettelee miehensä, mm. ruotsalaisen siivousalan konsernin johtajana ansioita niittäneen, Kimmo Elomaan yhteyksiä moottoripyöräjengiin.

Johtaja Kimmo Elomaa oli asiasta myös itse hieman hämmentyneen tuntuinen: "Olenk mä, vain enk mä oo,  vai onk tää taas vaan lehristön verätys, en mä tiärä!" 


Tiettävästi johtaja Elomaa on se turkulainen, joka on lausunut kuuluisat sanat: "Kyl mä maar hoitoainetakki käytän!"


---

Lontoon brändipoliisin erikoisjoukot piirittävät rikollispesää, jonka isoäidin, varsinaisen Mama Barkerin, on havaittu ryystävän Pepsicolaa, jalassaan Niken tossut ja asussaan Niken tunnukset! - "Täällä on tapa- ja brändikouluttaja Blyton Brittiläisestä Brändipoliisista: tulkaa ulos kädet ylhäällä niin kenenkään ei käy mitenkään!"

Enkkulan poliisi kieltää huhut, joiden mukaan 17000 sotilasta ja keskisuuren sodan arsenaali olisi suojana pröystäilyyn kyllästyneitä omia kansalaisia vastaan: "Kyl maar ne terroristei varte o!"

---

Olympiakomitean multimiljonäärit ovat ilmoittaneet olevansa työväenluokkaa. Puheenjohtaja Roggen tai lordin Coen ei kuitenkaan tiettävästi vielä ole kuultu hyräilevän internationaalia.

--

(Vanhasta Iltalehden jutusta napatussa kuvituskuvassa Ritva Elomaa nauraa: "Voi jumatsuikki!")

(Urheilulehti: "olympiajohtajien suusta...")

(Yle: "Brändipoliisi valvoo..." )

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Olympiajänikset

















 
Uutiset kertoivat Suomen lähettävän Lontoon olympialaisiin yli 50 urheilijaa. 

Aiemmin saimme lukea urheilijoiden harjoittavan olympiakylässä rivakkaa sukupuoliyhteyttä, kuin kanit tai jänikset ikään. - Hyvä se vain on, jos meidänkään joukkueemme ei mene sinne aivan turhaan.

- Keitäs näissä taloissa asuu?
- Urheilijoita.
- Mitä ne tekevät?
- Urheilijoita.

Myönnän että tuo oli vähän hölmöä, oikeasti urheilijoiden käyttöön on varattu satatuhatta kondomia. - Pidä suomipoika varasi, etteivät amerikkalaiset edustusurheilijat pääse rohmuamaan kaikkia! Käyttöohjeita löytyy varmaan internetistä.

Suomen yleisurheilujoukkueelle kuuluu hyvää! Tero Pitkämäki on jo ennen kisoja heittänyt keihäänsä huomattavasti pidemmälle kuin Tapio Rautavaara vuoden -48 Lontoon kisojen kultamitaliheitollaan.

Vähän pidemmillä juoksumatkoilla suomalaiset edustusurheilijat voivat toimia ns. jäniksinä, eli osaltaan kirittää kilpailun kärjen huimiin aikoihin. Heidän pitää vain muistaa väistää ajoissa, kun kärki menee kierroksella ohi.

Ammunnan mitalit taitavat näissä kisoissa mennä Lontoon ohjuspatteristolle.

Puolen kilometrin soppajonossa meillä on hyvät mahdollisuudet, jos edustajamme vain muistavat ilmaantua ajoissa paikalle. Sieltä kanihommista. 

torstai 19. heinäkuuta 2012

Kauniit ja rikkaat ostoksilla



Prinssi Charlesilta syömättä jääneestä leivän viipaleesta, vuodelta 1981, maksettiin huutokaupassa 290 euroa. Mikä naurettava hinta! - Harmitukseni on melkoinen, kun en asiasta tiennyt etukäteen. Jäi hieno keräilykappale  saamatta.

Lähes yhtä paljon harmitti pari vuotta sitten, kun John Lennonin vanha vessanpytty myytiin ainoastaan 11500 euron hintaan. Minkälaisia elämyksiä olisikaan tuottanut, kun suurennuslasilla olisin sen pintaa illan hämyssä, kylpytakissa ja konjakkilasin kera, tutkaillut. Samalla pohtinut ketkä kaikki - ja minkälaisissa tilanteissa - arvoesinettä ovat käyttäneet.

Pankkilainan olisin objektia varten ilman muuta ottanut; miten ylpeä olisin ollutkaan, kun olisin ojentanut suurennuslasin jollekin kateelliselle ystävälleni: "Viittiks vilkasta, se ruskea fläkki taitaa olla itsensä Yoko Onon!"

Prinssi Charlesin leivänviipaletta käsitellyt uutinen ei kertonut, kuinka suuriksi kohosivat hänen kyseisenä hetkenä syömiensä paahtoleipien hinnat. Ne huutokaupattiin arvatenkin jo kauan aikaa sitten, mutta en saata epäillä, etteivätkö hinnat yli tonnin olisi kivunneet.

Maailman kallein kahvi - minun lähikauppani Juhla Mokan ohella - on sivettikissan elimistön läpi käyneistä pavuista tehty Kopi Luwak. - Samaan tapaan suurella huolellisuudella ja rakkaudella tehdään Prinssi Charlesin erikoissekoitus.
---

(IL: Prinssi Charlesin paahtoleivät)



keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Ennen oli ennen, nyt on nyt (nostalgiaa)


Järvenpään Puistobluesissa olisi tänä vuonna voinut käydä, John Fogerty hieman houkutti. Mutta olen minä hänet nähnyt vuonna 1997 Hartwall-areenalla. Ihmeelliseltä tuntui; "tuossa tuo nyt on!"

Toisaalta Vanhankylänniemen pääkonsertissa on nykyisin niin paljon porukkaa, ettei sellainen oikein innosta. Toista oli 80-luvun alussa, jolloin väkeä oli kai parisen tuhatta.

Pääkonsertissa olen käynyt ainakin kaksi kertaa, vuosina 1981 ja 1982.

1981 Pääesiityjä oli Taj Mahal. Muistan, kun kertoi miten Ruotsissa juuri pitämässään konsertissa oli satanut koko ajan. Pahoitti mielensä yleisön taputtaessa voimakkaasti asialle; "ettekö tekään pidä toisistanne!"

Konsertin vei kuitenkin melkein hänenkin edestään Stan Webb´s Chicken Shack, bändi josta en aiemmin ollut kuullut, tuskin moni muukaan. Rockbluesissaan oli sellainen meno, että yleisö riehaantui aivan. Tämä levytetty versio Prisonerista (The End) on kalpea aavistus konsertin versiosta. Muistan, kuinka Soundilehti oli hyvin tyly, naureskeli "entisille miehille", eri tunnetuissakin bändeissä soittaneita, kun alati miehistöä vaihtaneessa yhtyeessä oli.


1982 oli Albert Collinsin vuosi, muita esiintyjiä olivat Suomessa ja Helsingin Kalliossa asunut Eddie Boyd, sekä John Hammond. Collinsista, alkuperäisestä Ice Manista, muistan hyväntuulisuuden.
----
Puistobluesin esiintyjät vuosien varrelta 

wikipedia:                   Albert Collins
                                  Taj Mahal
                                  Eddie Boyd
wikipedia engelskaksi : Chicken Shack)
                                  John Hammond

Ja me herrat nauroimme niin



Iltasanomat kertoo yhä vielä ajan hermolla olevan Lenita Airiston jyrähtäneen: "Tavis on luuseri!"  Nuoremmille kerrottakoon, että Airisto on koulutukseltaan diplomiekonomi, tunnetuksi hän tuli missinä. Häijy kielenkäyttö on julkisuusuraa sittemmin siivittänyt.

"Tavis on luuseri!" - Asiaa ei moni muu, ainakaan työnantajien edustaja, olisi kehdannut ääneen sanoa, mutta lauseen todenperäisyyttä ei voi kieltää.

Toivotaan, etteivät kuitenkaan ala ampumaan meitä luusereita.

(iltasanomat: muotirouvan jyrähdys)

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Oi jospa oisin saanut olla mukana



Aivan kohta on alkamassa maailman rahaa keräävien vanhusten järjestämä, suonta iskevän nuorison jalo kilpailullinen kokoontuminen, Lontoon Olympialaiset eli Löndikan öljymäki.

Lentotukialus, hävittäjiä, panssarivaunuja, ohjuspattereita kerrostalojen katoilla, 17 000 sotilasta ja vartiointiliikkeeltä enemmän miehiä kuin pystyivät kokoon haalimaan.

Thamesin mahdollisesta miinoittamisesta ei ole annettu tietoja.

Paikalle rientävien on syytä varautua, ettei vauvalla ole koliikki, kova parku saattaa hyvin laukaista koneiston. Suorituspaikkojen läheisyydessä on viimeiseen asti syytä välttää turvallisuusuhiksi katsottavia toimintoja kuten niistäminen, yskiminen ja jalkojen levoton siirtely. 

Ajamaton parta, märät kainalot, epäsiisti ulkonäkö ja kovaääninen puhe ovat erityisen epäilyttäviä ja huomiota kiinnittäviä seikkoja. Epäsiistiksi ulkonäöksi tulkitaan löysällä oleva kravatti.
 
--

- En minä niin huolissani ollut niistä kolmestakymmenestä  päähäni osoittavasta rynnäkkökivääristä ja persettäni purevasta dobbermannista, mutta täytyy myöntää, että hieman kalpeaksi veti, kun huomasin itseeni suunnatun ohjuspatterin.

- No, mitä sä oikein teit?

- Sanoin kaverille, että kattos vaan, Elisabettikin on melkein elävän näköinen! 


torstai 12. heinäkuuta 2012

Sinivalkoisia ajatuksia





Valtakunnassa vallitsee hätä: "Miten tässä nyt käy, meneekö säästöt ja Eenokki-sedän perintö? Joudummeko oravannahkoihin ja variksen raatoihin siirtymään?" - Olemme saaneet haastateltavaksemme silminnähden rennon, ruskettuneen ja hyvinvoivan näköisen pääministerin. Hän on pukeutunut napaan asti ulottuviin uimahousuihin ja silkkiseen aamutakkiin, päässään hänellä on kapteenin koppalakki.

- Pääministeri Katainen, miten Te näkisitte tilanteen, periikö meidät hukka, joudummeko tulevaisuudessa pukeutuman tynnyreihin?

- Kaikkein parhaita grillaukseen ovat nämä aivan perinteiset makkarat, vaihteluksi voi toki laittaa sisäfileitäkin. Ketsuppia pitää olla, siitä minä tykkään.


- Pääministeri Katainen, pitääkö selvitystyö markkaan siirtymisestä aloittaa?


- Pilviä olen katsellut. -Katsokaas, eikös tuokin näytä aivan keijukaiselta. Tuo taas on kuin jättimäinen pehmolelu tai  möhköfantti...heh, heh...möhköfantti!

- Pääministeri Katainen, kuinka lomanne on sujunut?

- Meillä kokoomuksessa ollaan aina korostettu vastuuntuntoa ja kestävyyttä paineiden alla!

- Haluatte siis sittenkin puhua asiaa - Lyhyesti ja ytimekkäästi vielä kerran: Kestääkö euro?


- Onkohan siellä Savonlinnassa sitä jatsimusiikkia, jatsimusiikista minä en oikein tykkää. Enemmän olen sellaisen perinteisen ystävä, sellaisen torvi- ja marssimusiikin, niitä kuunnellessa  sitä mieli lepää ja jalat käy tahtia. 
---
(tekstikuva iltalehti.fi)



tiistai 10. heinäkuuta 2012

Elsa ja Fisu - vapauteen rientäneet


Ruokolahden leijonaa ei tiettävästi ole nähty kahteenkymmeneen vuoteen. 

Usein olen ajatellut kohtaloaan, joutuiko se salametsästäjien saaliiksi, vai elääkö yhä? 

Mahdottomana sitä ei voi pitää, eläintarhoissa leijonat ovat eläneet jopa kolmekymmentä vuotta. Luontaisia vihollisia leijonalla ei metsissämme ole.  - Onko kaatamansa hirvet turhaan laitettu salametsästäjien syyksi? Eläin on vuosikymmenien aikana saattanut myös sopeutua elämään suomalaismetsissä, enpä pitäisi aivan mahdottomana sitäkään, että  ympäristöllisistä tekijöistä johtuen se on ajan mittaan kehittynyt kasvissyöjäksi.


En kuitenkaan usko, että leijonasta olisi enää mitään vaaraa ihmisille. Kaakkoisrajalla metsään menijöiden on silti viisasta kulkea muutaman kymmenen metrin välein, esimerkiksi niin, että vaimo kulkee edessä tiedustelijana.

ON OLEMASSA PALJON AJANKOHTAISEMPI VAARA!

Huolestuttavia ovat varmat havainnot sekä Saimaalla että Päijänteellä nähdystä valkohaista. Viranomaiset ovat hysterian välttämiseksi pyrkineet asian toistaiseksi salaamaan, lehdetkään eivät ole asiasta paljoakaan kertoneet. 

Kerrotaan, että alkunsa mahdollisesti jopa kokonainen haikanta, on saanut suurpetotutkijan rikkoutuneesta piha-akvaariosta, jossa tutkittiin eläimen lajikäyttäytymistä vaihtelevissa olosuhteissa. Myöskään Venäjän suuntaa eläinten alkuperänä ei ole pystytty mahdollisuutena täysin eliminoimaan.


Todisteet ovat vakuuttavat!

Tällä kertaa nimettömänä pysyttelevä suurpetotutkija on vakuuttunut alueelta löydetyn hylkeen kappaleen raatelujäljistä: "Hain tekemiä, mikään muu ei tällaiseen kykene!"

Kuka uskoo tarinoihin hauen puremista ihmisistä, sellainen on kuitenkin vielä melko pieni peto? Mihin katosi keväällä osin avonaisille jäille lähtenyt pilkkijä Kala-Einari? Kerrotaan että eräs perhe jäi turhaan huhuilemaan uimaan lähtenyttä kultaista noutajaansa. 

Mihin katosi lomailemassa ollut seurue, joka jätti motellilaskunsa maksamatta ja joka viimeksi nähtiin soutamassa kovaa vauhtia kohti ulappaa!


Asiaa ei tunnu oikein kukaan ottavan vielä tosissaan, vaikka mitään epäilystä ei ole!

Luultavasti lähiaikoina perustan Facebookiin sivut, jotta asialle saataisiin tarvittava huomio ja vierasperäiset kammottavat eläimet pois Suomen kauniista luonnosta.

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Raitapaita päälle


Luin äsken Ilta on yhtä kuin Erkon sanomia.

Siinä kerrottiin Juha Tantun Armi Ratiasta kirjoittamasta kirjasta, joka nyt on julkaistu. Aikanaan ei julkaistu, koska se sanotusti oli rehellinen. - Pakko kirja on lukea, haluan tietää miten "väriläiskä" onnistui myymään Euroopan rumimmat rätit Jacqueline Kennedylle ja sen jälkeen suomalaisille opiskelijoille.

Mangement by perkele: "Minä tapan teidät kaikki omin käsin, möllit!"

Aina herttaisen suloisesti kirjoittava erikoistoimittaja Rita Tainola on saanut artikkelin oheen kirjoittaa hellyttäviä kekkosmuisteluksia, ei kuitenkaan omiaan.

"Minä määrään, olen presidentti, kännikala rattiin",  sanoi kekkosurkki!

Kaivopuistossakin oli kuulemma humalaansa nukkunut, vaikka en minä ymmärrä mikä siinä nyt niin erikoista on, kesäisin noita erilaisia nukkujia näkee tottumukseen asti.

lauantai 7. heinäkuuta 2012

Tarja kävi pohjalla



Tarja Turunen-niminen laulajatar avautui ja kertoi, kuinka kävi yhtyeestä erottamisensa jälkeen niin pohjalla kuin mahdollista. - Pillahdin itkuun ja vollotin joen - ei vaan kokonaisen meren.

Ajattelin, kuinka Tarjaparka nuolee nakkikioskin roskiksesta ihmisten sinne heittämiä sinappiketsuppirelishi papereita - mielensä hetkellisesti kirkastuu, kun löytää kokonaisen, vaikkakin vähän kuivahtaneen ranskanperunan, tai peräti palasen hampurilaista.

Varmasti tuollaista ihmistä hyväksikäytetään, nukkumapaikan löytää vain vanhan puliukon kainalosta. Lämpöä luo tahaton komposti, joka heidän vaatteissaan muhii - komposti, jota ajattelemattomat ihmiset saattavat halveksua, mutta se on tärkeä elämän ylläpitäjä, jotain jota ilman jääkalikka kasvaa Tarjalle perseeseen ja nenästä alkaa karvojen ohella kasvaa ruohoa.


Ben Zyskalewitzi ja Eva Bijodee kävelevät käsikynkkää ohitse, ovat menossa palaveriin, jonka tarkotuksena on turvata kaikkien vielä vähemmistöinä olevien vihreiden ja kokoomuslaisten oikeudet. - Tarja ojentaa anovasti kätensä, mutta vastaus on tyly: "Teoriassa kyllä, käytännössä ei, mees muualle siitä haisemasta!"


Sano, Tarja, ettei mielikuvani uutisesta ole totta!







tiistai 3. heinäkuuta 2012

Ampu tulee!



Tervetuloa vaan teille kaikille, mukava että teitä on tänne räjäyttäjän kurssille saapunut noin runsaslukuinen määrä!

Te olette vielä koulutuksenne alkutaipaleella, mutta olen vakuuttunut, että jonain päivänä teistäkin monet ovat kunnioitettuja ylipanostajia, joilla on lupa tehdä aivan jumalattomia paukkuja; sellaisia joissa omakotitalot siirtyvät perustuksiltaan ainakin viidensadan metrin päässä ja halkeamia elementeissä on vielä huomattavasti kauempana. 

Te tulette tämän koulutuksenne päätteeksi olemaan panostajia, koulutus, jota ei ole syytä lainkaan aliarvioida - aika paljon jöötejä saa sellainenkin päivässä tehdä. Monet ovat kyenneet autoihin tai talojen katoille osumaan hyvinkin pitkän matkan päästä. Lähitalojen ikkunoiden sirpalointi ei  vielä riitä ammattimiehen saavutukseksi, sellaiseen pystyy kuka tahansa.

Arvoisat osanottajat! Tämän kurssin käytyänne, ette hämmenny kun mestari sanoo: "Olis vähän kiire!", vaan iskette hänelle ammattimiehen elkein silmää ja näytätte peukalolla selkänne taakse, jossa on aivan mielipuolinen kasa dynamiittia!

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Meren karavaanarit



Kesällä Helsingin edustalle ilmaantuu toinen toistaan komeampia purjeveneitä, joissa nuo ylväät Itämeren karavaanarit ajavat moottorit ulisten kohti lähisaarta ja sen purjehdusseuran tukikohtaa.  

Jos oikein tarkkaan katselee, saattaa joukosta yhden tai kaksi venettä erottaa, joiden ohjastajat ovat niin purjehdukseen vinksahtaneet, että lyhyen aikaa kulkevat purjevoimalla. - Luopuvat, kun huomaavat matkanteon olevan kiusallisen työteliästä, hienostuneet taskulämpimät snapsit jäävät kapteenilta ja miehistöltä liian vähälle. 

Kiire on kova noilla meren sankareilla valitsemaan nuotio- ja saunavuorot ensiksi sekä laituripaikka parhaimmasta aallonmurtajan suojasta.

Ruorin viereen on avattu kirja aukeamalta, johon merimerkit on piirretty isoin väritetyin kuvin, merkitykset kirjoitettu viereen. Kapteeni on kokemuksistaan oppineena kuulakärkikynällä merkinnyt itselleen ohjeet, kummalta puolelta länsiviitta pitää ohittaa: "Sen ison saaren puolelta".


Maanteiden karavanaareista purjehtijat erottuvat siinä, ettei ABC ole rakentanut huoltamoitaan saariin; hampurilaisten tai omien eväiden syöminen huoltamokahvion pöydässä on mahdotonta. Kaikki ruokatarpeet täytyy siten ostaa mukaan jo rannan Alepasta, Siwasta ja Maurinkadun valinnasta, jossa myydään väkevämpiä juomatuotteita. 

Saaren laiturissa on hienostunut ja kansainvälinen tunnelma, kuten varakkaille veneenomistajille sopii. 

Saattaa jopa olla, että monet pariskunnat tappelevat loppuillasta ruotsinkielellä, tai lähipusikossa tarpeillaan pyllistelevällä Gunilla-rouvalla on koko venearmadan yllätykseksi myös takapuoli ruskettunut. Mieltä sellainen hetkeksi virkistää, toisin kuin Börje-Gunnarin viidensadan euron purjehdushousuista alati vilkkuva persvako; siihen ollaan jo totuttu.

Alkuillasta purjehduskansan puheenaiheet vaihtelevat osakekursseista ja Nokiasta Key Westin ja Hemingwayn kautta  kokemuksiin nähdyistä suurnimistä. "Wahlroosin näin tuossa taannoin Espalla, se ei ollut heti tuntea, on tainnut käydä vanhaksi" tai "Neuvoin muuten viime viikolla Nallelle oikeat siimakoot ja siinä sivussa annoin pari sijoitusvinkkiä"  

Täysin sivistymättömät muskeliveneiden omistajat tuomitaan jyrkin sanankääntein: "kerrankin peräaallot iskivät juuri, kun olin pikareihin kaatamassa..." 

Yöllä keskustelut muuttuvat monimuotoisemmiksi, myös viittomakielen käyttö lisääntyy.


Siinä sitä kaunis Suomen kesän suviyö sujuu. Aamulla joku kompuroi jalat jäykkinä veneeseensä kylmenneiltä saunan lauteilta tai käkkärämännyn juurelta. Jostain kuuluu kovaäänistä riitelyä yön tapahtumista, kun rouva hoipertelee naapuriveneestä omaansa. "Ymmärrä nyt, että keskustelimme koko yön Helsingin kunnallispolitiikasta!"


Sunnuntai-iltapäivällä purjehdusseuran ranta tyhjenee nopeasti ja veneet säntäävät kotimatkalle: "Telkkarista tulee formuloita/jalkapalloa!"