maanantai 30. joulukuuta 2013

Kun raketti matkaan lojahtaa, äijä se maahan rojahtaa



Uuden vuoden päätökset ovat auttamattomasti vanhanaikaisia. Paljon viisaampaa on tehdä vanhan vuoden päätöksiä. Vielä on aikaa itse kunkin tehdä elämäänsä korjaus ja lujia päätöksiä, jotka kantavat kauas tulevaisuuteen, aina ensi vuoden puolelle.

Vielä vaikkapa uuden vuoden aattona klo 23:55 voi itsekurin ja itsensä kehittämisen aloittaa: "En juo tänä vuonna enää lainkaan!"  Hetken se tuntuu pahalta, mutta pikkuhiljaa alkaa sujua yhä helpommin. Seuraavana vuonna voi sitten palkita itsensä ja ottaa vaikka vähän enemmän. Kilon nakkeja syötyään voi jo yhdentoista aikoihin illalla todeta, että nämä olivat sitten viimeiset tänä vuonna,  vasta joskus ilotulituksen jälkeen vetäisen toisen samanlaisen satsin. 

Tällaiset pienet kikat auttavat itsensä kehittämisessä, kilvoittelun jälkeen olo on uudistuneen raikas. Itsetuntoa nostaa, kun voi aivan totuudenmukaisesti sanoa: "Koska viime vuoden lopulla en juonut mitään" - tai "Pidin niin kauhean dieetin, että nyt voin huoletta syödä itseni turvoksiin!"
Tipaton tammikuu kannattaa kuitenkin ehdottomasti pitää, ei sellaisesta tipasta mihinkään ole. Talouskokojen pakkaukset ovat suositeltavia myös siksi, että ne tulevat halvemmiksi ja säästävät raaka-aineita, siten myös luontoa. Laivalta alkoholia noudettaessa kannattaa etukäteen pohtia, olisiko eväiden mukaan ottaminen sittenkin viisainta. Kun oikein syvällisesti asian ajattelee, ei ole mikään ongelma olla laivamatkaa näkkileivän ja camping-makkaran varassa. Kaikkein syvällisimmät voivat helposti olla matkan jopa kokonaan syömättä. - Rahaa jää huomattavasti enemmän alkoholiin sekä laivalla nautittavaksi että kottikärryyn lastattavaksi ja kotiin vietäväksi. Moni ei kuitenkaan uudelle matkalle pääse ihan pian, se saattaa helposti siirtyä jopa helmikuun puolelle. Erikseen täytyy vielä varoittaa, että liian pienet lastit saattavat loppua jo satamasta kotiin matkustettaessa. Luulen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksenkin sellaisesta vakavasti varoittelevan.

 ---

Uuden vuoden päivänä mahdollisesti kirjoitan kirjoituksen, jonka otsikko on: "Oma vikas, mitäs läksit!". Tai niksinurkan: "Auttaako kymmenen asperiina, coca cola ja anjovispizza?" ja "viimeisimmän muodin mukaiset silmälaput".  Tämä kuva siihen varmaan tulee.













 ---
(Satamakuva on viime kevättalvelta, vuosi 2014 alkaa plusasteissa) 

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Luovaa innovointia ajatusnikkaroinnin tapaan



Mielestäni tämän ajan kireässä taloudellisessa tilanteessa tulisi myös kansanedustajat saattaa nykyistä parempaan tulosvastuuseen. Tämä voitaisiin tehdä esimerkiksi pisteyttämällä heidät. Alimmalla, eli 0-tasolla olevat edustajat saisivat hoitaakseen iltapäivälehtimäisen julkisuuden. Heille varattaisiin vakiopaikka Halliksen ja Sarasvuon haastatteluohjelmista, sekä kaikista visailuista, joissa heille automaattisesti annettaisiin kolmenkymmenen pisteen hyvitys eduskunnan arvovallan turvaamiseksi. 

Hesariin eivät nollatasolla olevat saisi haastatteluja antaa.

Vaikkapa Uuteen Suomeen tai Magneettimediaan varattaisiin heitä varten oma jutustelunurkka. Kansanedustajan osoittaessa edes hiukan kykyä, tietoa tai taitoa, nousisi hän seuraavalle tasolle. Lopulta saavuttaisi ylimmän tason, jossa keskityttäisiin asioiden hoitoon, eikä velvollisuutta itsensä munaamiseen enää olisi. Yhtään bloggausta ei tarvitsisi enää Uuteen Suomeen kirjoittaa. Luonnollisesti pisteytys vaikuttaisi myös palkkaukseen (oik. palkkio). Nollatasolla oleville ei maksettaisi mitään, he toimisivat ns. harjoittelusopimuksella.

Ymmärrän ehdotukseni ongelman. Iltapäiväjulkkikset varmistaisivat nykyistä muistuttavalla tavalla ääniharavan aseman seuraavissa vaaleissa, samalla kun pätevät edustajat putoaisivat humpsahtaen. Tämä voitaisiin kuitenkin välttää vaalilain muutoksella. Ylimmällä tasolla olevat saisivat äänihyvityksen, esimerkiksi kaksi tuhatta ääntä laarin pohjalle ennenkuin yhtään varsinaista ääntä olisi annettu. Tämä olisi ehdottoman oikeudenmukaista ja tasapuolista, koska alemman tason edustajille olisi varattu ne tv-visojen ja tanssii tähtien kanssa luistimet jaloissaan hyvityspisteet.

Jos kuitenkin näyttäisi siltä, että valtiopäiväedustajien joukossa olisi joku, joka ei millään kykene hyväksyttävästi saavuttamaan edes sitä nollatasoa, hänet voitaisiin tukityöllistää nykyajan pensas- eli peltipoliisiksi.  Peltipoliisiksi joutuville voitaisiin jouluisin viedä kahvikuponki. Positiivisuuden hengessä peltipoliisien sakotustoiminnosta voitaisiin jatkossa luopua. Risujen ja männynkäpyjen sijasta jaettaisiin porkkanoita ja kaaleja: ajosuoritukset pisteytettäisiin, parhaille lähetettäisiin kunniakirjat. Siihen asti kannattaisi kuitenkin Packalenin suoralla höllätä kaasua, jos vaikka sattuisi hereillä olemaan.

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Tulkoon pimeys



Kuvassa Joulupukki, kuusi, katettu joulupöytä ja iloitsevia ihmisiä. Tai sitten jotain muuta.

---

Sanokaa Turku Energia, kun haluatte vanhan ajan tunnelmajoulun kynttilävalaistuksineen! (kynttilät ja tunnelma eivät sisälly toimitukseen)

---









Miksi Turku Energia päätyi katkaisemaan vanhuksen sähköt juuri jouluksi, eikö asia olisi saattanut muutaman päivän tai runsaan viikon odottaa, jos peräti kolme kuukautta olivat muuten saataviaan odottaneet? Alle kahdeksankymppinen mies oli hädissään ehdottanut maksupäiväksi seuraavaa eläkepäivää, kun tajusi ahdinkonsa. Tutkimattomat ovat sähköyhtiön aivoitukset, epäilemättä sielläkin nyt pohditaan, kuinka vastaavat tapaukset saataisiin jatkossa hoidettua ilman uutisointia. 

Toimitusjohtaja pahoitteli Facebook-viestissään nimenomaan "asian aiheuttamaa kohua", hän ei esittänyt anteeksipyyntöä vanhukselle.

 Onko se sillä kuitattu, jos potkaisee toista takapuoleen ja pyytää samassa kaikilta silminnäkijöiltä anteeksi aiheuttamaansa mielipahaa ja muuta haittaa? Ai että takapuoleen potkaisu on väkivaltaa, eikä rinnastus ole hyvä? Onhan se niinkin. Kyllä kynttilän- tai sytkärinvalossa pitää pystyä lääkepurkin kyljestä tekstit lukemaan ja raaka peruna tai lanttu kuuluu olevan jopa keitettyä terveellisempää syödä myös jouluaikaan, niistä kun vitamiinit ja hivenaineet eivät ole liuenneet keitinveteen.


Ainoa tapa pahoitella, pyytää anteeksi, olisi toimittaa vanhukselle valmiiksi paistettu joulukinkku ja muut jouluruoat sen anteeksipyynnon kera kotiin heti joulupäivän aamuna. Vähän sellainen tietysti ylpeyttä kouraisee, mutta ainoaa oikeaa kriisiviestintää yhtiölle olisi, kun tapauksesta ärsyyntyneet ihmiset näkisivät kuvissa toimitusjohtajan pyytävän lakki kädessä aivan oikeasti ja uskottavasti anteeksi.

Facebookin kommentoijista moni unohtaa uhoamisensa heti ulos kirjauduttuaan, mutta epäillä ei voi, etteikö yhtiö kärsinyt tapauksesta suuremman rahallisen tappion kuin 90 euroa. Jotkut vaihtavat tapauksen vuoksi sähköyhtiötä varmasti, sellaiseen on aina muitakin hyviä syitä, esimerkiksi edullisemmilta tuntuvat tarjoukset.

Mitä sitten sanoa niille, jotka inttävät, että täytyyhän se sähkölasku maksaa? Täytyy, täytyy, mutta siitähän tässä ei ole kyse, vaan joululahjasta, joka oli sähköjen katkaiseminen jouluksi. Miehen seuraavaa eläkepäivää olisi voinut odottaa. Turku Energia ilmoittaa nettisivuillaan:  "Paikallisuus on meille vahvuus, josta haluamme pitää kiinni. Meille on tärkeätä, että mahdollisimman moni turkulainen ja lähiseudulla asuva tietää, kenen puoleen energia-asioissa voi kääntyä."  Nyt kai sen sitten tietävät monet muutkin kuin turkulaiset, tällainen julkisuus ei helpolla unohdu.


---
(IS: Lahjoittaja maksoi...

---

Lisäys 25.12. klo 20:05

Ei mikään huithapelin tuntuinen mies: TS, Jouluna sähköt saanut...


tiistai 24. joulukuuta 2013

Joulu tulla jolkotti





























Enää puoli vuotta juhannukseen. Tässä joulukuvat, tämä tai toi. Lunta ei ole, se on hyvä.




























Ps. Alla olevasta tunnisteesta "joulu on taas" kaikki joulupostaukset, helevettiäkö sitä joka vuosi uusia.

Ryminää viidakossa - Rumble in the jungle



Vuonna 1974 Zairen Kinshasassa Muhammed Ali otti legendaarisessa ottelussa yhteen George Foremanin kanssa. Oli siellä myös B.B. King uransa parhaassa vedossa; klassikkonsa soivat tuoreesti, eivät vielä ole puhki soitettuja.  Kitaran ohella lauluäänensä on vertaansa vailla, ei tuollaista ole kenelläkään muulla. Kun B.B. toivoo, että jäämies jättäisi seuraavalla kerralla myös jäitä, postimies soittaisi useammin kuin kaksi kertaa, tai laulaa miehistä orjalaivan kannella ruoskat käsissään, siinä on kosolti tunnetta mukana.

B.B. King: Miks sitä bluusii laulan




Ai niin, tähän täytyy vielä linkki laittaa: Tillit on kadonna

You Tubesta löytyy myös yli neljäkymmentä minuuttia samaa herkkua: B.B. King, Live In Africa.

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Ei Kiuru vielä kesää tee






- Jaaha, onkos Ville tehnyt läksyjä?
- Opettaja, kysymykset tuntuivat niin laajoilta ja kauaskantoisilta, että asetin työryhmän niitä arvioimaan. Se saanee työnsä valmiiksi joskus ensi vuoden kesäkuussa.
- Loistavaa Ville, olet sisäistänyt nykyaikaisen ongelmien ratkaisun kiitettävästi, saat täyden kympin koko kurssista!

---

Työryhmä luovutti opetusministerille kolmen eri mallin ehdotuksensa lukio-opetuksen uudistamiseksi. Viimeinkin järki on voittamassa ja täsmälleen oikeasta paikasta, lukiosta, karsittaneen opetuksesta turhat painolastit, kuten yleissivistys. Ei ole kenenkään etu, että tulevat työrobotit opiskelevat oppiaineita, joista saattaa lopulta olla heille työelämässä jopa korvaamatonta vahinkoa: turhanpäiväinen ajattelu voi häiritä keskittymistä vaativiin työsuorituksiin. 

Vielä ei ole tietoa, hankitaanko kaikille lukiolaisille opetusministeriön  puolesta ns. älypuhelimet korvaamaan mahdollisen älyvajauksen, eikä siitä, minkälaisia pelejä niihin ladattaisiin, turvaamaan viihtyisä ja innovoimiskeksimiseen innostava työympäristö. Angry Birds ainakin tuntuu kotimaisena luonnolliselta valinnalta, onhan opetusministerimmekin Kiuru.


---

 Valtaan hamuava keskustapuolue halusi Suomenmaa-nettilehdessään yhä kehua Pukkilan älykääpiömäistä ja laitonta ideaa kunnan maksamasta lotosta.

Mikäs on kehuessa, kun päätös oli omien tekemä. Kehuillaan puolue kuitenkin mitä ilmeisemmin paljasti ensi vaalien jälkeisen talouspolitiikkansa: "Ihan lottopohjalta mennään!" - Puoluetta täytyy joka tapauksessa kehua pitkäjänteisestä toiminnasta, kun se jo nyt on aloittanut tulevan talouspolitiikkansa toimivuuden testaamisen pikkukunnassa. Pukkila kaalimaan vartijana ja sitten kepuli koko Suomenmaan. 

Pelin politiikkaa, sanoisi Veikko Vennamo. Näistäpä mieleeni tuli ilmeisesti tositapahtumiin perustuva juttu, kun kepulaisisäntä meni vaivoineen lääkäriin: "Persu on kamalan kipeä!" - "Niinpä niin, ja teillä sama vaiva vai?"
---

(Valokuva Riku Riemu: joku tuoli Kansallismuseosta)

torstai 12. joulukuuta 2013

Varanumero ja yks vierestä




Lieköhän Apu-lehdessä vielä sen vanha kilpailu "missä jallu luuraa"?  - Tuli mieleeni, kun tasavallan presidentti Sauli Niinistön ilmoitettiin matkustavan Mandelan hautajaisiin. Yhtään kuvaa en hänestä kuitenkaan paikan päältä onnistunut näkemään, Ahtisaaresta kaksi. 

Ei kai vaan ole mahdollista, että Niinistö on tiukkojen turvatoimien vuoksi erehdyksessä kulkeutunut palvelijoiden puolelle esimerkiksi narikkaan? Obaman turvamiehet ovat hekin epäilemättä  hyvin jännittyneitä Etelä-Afrikan kaltaisessa maassa. Jos joku heistä on äkännyt, että tuo mies on aiemminkin nähty hiippailevan Yhdysvaltain presidentin lähellä ja ovat ohjanneet hänet tiukan päättäväisesti stadionin ulkopuolelle. Ulkopuolella Niinistö on parin adjutantin kanssa kuljeskellut jonkun aikaa katuja kiviä potkiskellen ja palannut sitten majapaikkaan pohtimaan, mitä asiasta kertoisi kotona. 

 Risto Jarvan ohjaamassa elokuvassa Loma, Antti Litjan esittämä päähenkilö joutui pohjoiseen menossa ollessaan etelän lämpöön. Vastaavan ei kuitenkaan pitäisi olla mahdollista, vaikka presidentin kerrottiin matkustavan hautajaisiin ilman puolisoaan. Ei kyseessä kuitenkaan mikään loma ollut, ei.

---

Katsoin Wikipediasta, mikä ihme sellainen Pukkila on, jossa elämä on suoranaista lottoa. W-pedia kertoi tunnettuja pukkilalaisia olevan mm. punk-yhtye 013 ja Henrik Anttonen, podcastaaja. Tuo kieltämättä selvensi asiaa paljon. Toivottavasti Suomesta ei löydy muita kuntia, joissa kunnanhallitus toteaa olevansa niin pihalla asioiden hoidosta, että ainoaksi keinoksi jää lottoaminen. "Tämä tuo hyväntahtoista julkisuutta." - Epäilemättä niin, naurettavana on hyvä olla.

Sieluni silmillä näen Pukkilan kunnanrajan tulevan kyltin : 
"PUKKILA - EI YHTÄÄN OIKEIN!"

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Kenukkakännit



Suomen puolustustrategia paljastui vahingossa: kapiukot vetävät hirveät lärvit heti ongelmien tultua, eikä mikään tunnu enää miltään. Kyseessä on ns. kiljuvaikutteinen ongelmien kohtaamistapa: "Mä ooon mersu, mä oon mersu, brum, brum, bruum!"

---

Alikersantti Rokka, älkää ampuko niitä kaikkia, vaikka tulisivat näreikön kohdalle: teillä ei ole kuin viis patia lippaassa, kenukka tenutteli määrärahat!

---

Leikataan määrärahoja, ei konjakeita, totesi puolustusvoimien komentaja, kun Napoleon-konjakilla kippisteli.


---

Puolustusvoimien kunniamarssi, Porilaisten marssi, vaihdetaan ajanmukaiseksi. Uusi kunniamarssi: "Alko pistää pulloon", sovitetaan tuuballe ja torvisektiolle. Sanoihin tehdään vähäisiä muutoksia, uusi kunniamarssi alkaa sanoilla: "Alko pistää pulloon, kenukka kaataa kalloon..."



---

(Jotain muuta jossain muualla: Aamulehti, puolustusvoimien omituinen säästölinja)

lauantai 7. joulukuuta 2013

Itsenääsnääspäivä


Televisiota en eilen(kään) avannut lainkaan.

Tampereen häikäisevää glamouria olivat nettilehdet täynnä. Suorastaan hämmästyin siitä, kuinka kansainvälistä luokkaa monet itsenäisyyspäiväjuhliemme vieraista olivat. Tähtiaineksesta erottautuivat erityisesti Cruella De Vilin häpeämään saattanut Eija-Riitta Korhola ja ihastuttavan pornotähtimäiseen luomukseen pukeutunut Satu Taiveaho. - Hienoa, tästä on hyvä jatkaa.

Vielä on erikseen mainittava yksi tilaisuudesta näkemistäni loistokkaista kuvista. Aina edustavan tyylikäs pariskunta, Ilkka Kanerva ja Elina Kiikko, olivat kuin suoraan filmitaivaan parhaasta historiasta: ilmetyt Majakka ja Perävaunu. 



Isäntäpari Jenni Haukio ja mikäs sen nimi oli...Sauli Niinistö, olivat suorastaan sädehtiviä.



Timo Harakan mielestä linnanjuhlien järjestämisen tulisi jatkossa kiertää Suomen eri paikkakunnilla. Epäilemättä Suomi on täynnä juhlataloja, kiakkohalleja, ja Prismoja, joihin tilaisuus hyvin sopisi. Eikö silti edes kertaalleen voisi harkita nizzalaista hotelli Negrescoa, jossa Björn Wahlroos järjesti 60-vuotispäivänsä?
 Tasapuolisuuden ja oikeudenmukaisuuden vuoksi juhlista tulisi kuitenkin järjestää kilpailutus. Ruotsinlaivat saattaisivat olla siinä vahvoilla, kokonaisedullisuus ja monet järkiseikat tukisivat niitä vahvasti. Vierailla olisi mahdollisuus verovapaisiin ostoksiin. Danny voisi juhlittuaan vaihtaa työverkkarit päälleen ja nousta lavalle esiintymään. Vaihtaisivat Loirin kanssa, toinen kun lähtee niin toinen tilalle.


Heidenstrauchin kauppiastalon eli Presidentinlinnan korjaustyöt maksavat noin 22 miljoonaa euroa. Ison rakennuksen käyttöastetta tulisi remontin jälkeen nostaa, on syytä epäillä, että se on ollut ja on hyvin alhainen, päämiehet kun eivät siellä ole aikoihin suostuneet edes asumaan.  Eläkeläisten bingoa, iltapäivätansseja ja mikseipä alakerran voisi vuokrata Guggenheimille, tässä tulisi nyt olla aidosti innovatiivinen ja ennakkoluuloton. Vetovoima olisi iso: kaikkia tilaisuuksia voisi mainostaa linnanjuhlina. Luonnollisesti noihin tilaisuuksiin olisi kalliit pääsyliput. Jennin ei edes tarvitsisi olla jokaisessa tilaisuudessa kättelemässä, välillä voisi vuorossa jo vaihtelun vuoksi olla vain miehensä.

---


"Vallankumous, vallankumous!", huusi humalainen, kun lökäpöksyihinsä kaatui. "Nitroa, nitroa, se on alkanut!", kirkui kokoomuslainen uutisia katsottuaan.


lauantai 30. marraskuuta 2013

Joko pian on joulu?






"Joko pian on joulu?", kysyi pikkuporsas malttamattomana äidiltään, isolta emakolta.

"Koita nyt vaan malttaa, kyllä se vielä sieltä tulee!"

Mutta ei kulunut kuin hetki ja taas pikkuporsas kysyi kiihkeänä äidiltään: "Joko pian on joulu?"

"Kyllä se kohta tulee, aika kuluu nopeasti", rauhoitteli iso emakko lempeästi.

Ja aika todella kului nopeasti, koitti jouluaatto-aamu, pikkuporsas heräsi innoissaan: "Äitii, äitiii, nyt on joulu, nyt on joulu! - Äitii, Äitii, missä sinä olet....?"
 
 
 

torstai 28. marraskuuta 2013

Sitten on. Myytävänä puolen seinän kokoinen taulutelkkari, ihan jees, välillä katottu, silloinkin usein silmät kiinni, saa halvalla, lisälaitteita mukaan




Jakke Jäyhä Maapala







Jo lapsena käteni vapisivat ja poskipielistäni roikkui sylkeä, silmistä rähmää, kun sain ensimmäisen tietokoneeni. Opettelin koodaamaan, osaan siis koodata, olen koodaaja, kykenen koodaamaan. Hyvin voisin ja loistavasti osaisin teidänkin Commodorella ohjelmoida kuvion, mutta ei ole aikaa. Minulla on ne kaikki. Laitteet. Lentokoneellakin osaisin ajaa, jos antaisivat ratin käteen. Mutta ei minulla ole aikaa, minulla on kiireitä, minä olen kiireinen.


Minulla on kaikki laitteet. Uutta taulutelevisiota varten täytyi hankkia uusi asunto, entiseen ei mahtunut, vaikka sekin oli iso. Gösta lauloi, että meillä melkein kaikki laitteet on, mutta minulla on ne kaikki. Ja isot. Oletteko köyhät koskaan nähneet maailman isointa taulutelkkaria, mulla on se. Se on ihan kauheen iso.



Enää ei ole tavoitteita, mulla on ne kaikki. Gigantin mainoksista katselen, jos tulisi uusia.

Tietokoneiden ostaminen on nykyään kun liekkeihin kusisi, se on vastenmielistä. Mulla on niitä 38, kaikki aika menee päivittäessä ja ohjelmia asennellessa, taulutelkkaria ei ehdi katsomaan paljon mitään.


Elektroniikka on, ai ai, että se on, aivan kauheeta! Siitä ei ole parisuhteessa mitään hyötyä, oih, oih, piiskatkaa mua, mulla on ne kaikki. Puolisollakin on ne kaikki. Mutta me istutaan käsi kädessä, siihen kannattaa satsata. Se on paljon tärkeempää.

Aatelkaa, ne toiset nauttii niistä taulutelkkareistaan, vaikka maailma hukkuu. Ei se niillä taulutelkkareilla, vaikka mulla on kaikkein isoin, pelastu.

Nyt saa kehua, eikö olluki hyvä.

Ostakaa mun entinen telkkari pois, jouduin vuokraamaan hallin sitä varten.

---



(Jotain muuta jossain muualla: HS, Sitten on.)


keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Päiveröintiä



Helsingin Sanomat kysyi poliisipäälliköiltä, onko hyvä, että Paatero jatkaa virassaan. Viiden poliisipäällikön vastaukset olivat identtisiä: "Hyvä se on, Paateroa tarvitaan meneillään olevaan rakenneuudistukseen." - Tässä on ollut ilmeinen kuulustelutaktillinen virhe: todistajia ei koskaan pitäisi päästää puhumaan yhdessä ennen lausuntojaan.

Olisiko kukaan päälliköistä vastannut toisin, jos Paatero olisi joutunut lähtemään? - "On se hyvä, että viimeinkin päästiin....!" - Voiko pomosta sanoa julkisesti esimerkiksi: "Aivan möllö mies!" Tämä ei tietenkään koske Paateroa, mutta noin yleisesti.


Emeritusprofessori ja vanhempi vihainen mies, Jyrki Virolainen, kertoi mielipiteensä bloginsa kommentoinneissa: "Paateron jatkaminen - kivireen vetäminen uskottavuuttaan menettävän poliisin johdossa - on toki erinomainen asia, koska monia mehukkaita blogijuttuja Paateron toilauksista on vielä tiedossa ja edessäpäin!"


Mielikuvat ovat tärkeitä, niiden avulla hahmotamme maailmaa. Suuresti kunnioittamani  Päivi Räsäsen arvo suorastaan lässähti mielessäni. Koko hommalta lähtee pohja, kun nyt häntä ajattelen nahka-asussa ruoska kädessä: "Saatanan syntinen, nyt piiskaan niin, että tunnet!" - Lisää kuitenkin heti perään: "Vitsi, vitsi, et sinä niin syntinen sittenkään, eiköhän vaan pusita!"

----

Lattianpesuvedeksi huonolaatuista ja läikkiä aiheuttavaa Koskenkorva-viinaa myydään yhä vähemmän. Altia Oyj:n pääjohtajalta poistettiin siksi kulkuavaimesta oikeudet. Pitäisikö seuraajan alkaa mainostaa hieman nuorekkaammin. Esim. Gadda-Koskenkorva olisi rehellisen tuntuista markkinointia, mutta herättäisi varmasti silti mielenkiintoa.Voisivatko esimerkiksi jotkut elinkautisvangit kehua mainoksissa juoman voimaannuttavaa vaikutusta, sillä luotaisiin vankkaa katu-uskottavuutta.







perjantai 22. marraskuuta 2013

Omat polut




Siinä mielessä olen jäävi sanomaan Dave Lindholmista mitään, että olen digannut hänen juttujaan pikkupojasta saakka. Orfeuksen Musiikkia-levyä ja Isokynän Sirkusta en ole vuosien varrella väsynyt kuuntelemaan. Bluesoundsia pääsin katsomaan, kun vaihdoin broidin ajokorttiin valokuvani ja piirsin tussilla leiman päälle. Harjoittelin sitä pitkään, tuli täydellinen. Seitsemäntoista vuotiaana 23- vai 24-vuotiaan broidin papereilla, portsari sanoi:"sullahan on ikää jo runsaasti!" - En tiedä piruiliko, naamani oli luultavasti punainen.  





Uuden levyn "Ken elää, ken näkee, ken B", kappaleesta "Hoida puut" en osaa oikein mitään sanoa, sellainen rallatus. Hyvä ne puut on hoitaa ja unohtaa muut.Tämän päiväisessä Iltalehdessä naistoimittaja kyseli Lindholmin halukkuutta "Vain Elämää" konseptiin. Artistille on tullut ikää, hyvin kohteliain sanamuodoin kertoi, ettei aio osallistua ensi vuonna eikä seuraavanakaan. Muistan hänen joskus kertoneen, kun naistenlehtijulkisuus yritti saada hänestä otetta 70-luvun alkuvuosina. Toimittaja kysyi: "Mistäs sä oikeen haluisit jutella?" - Isokynä vastasi: "Menenks mä muka lavalle ja kysyn: mitäs mä oikeen soittaisin?"

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Kovaa peliä Gothamissa



"Suomen paras Helsingin Sanomat"-kilpailussa voiton vei Helsingin Uutiset, toinen oli tamperelainen Aamulehti. Pronssia otti Turun Sanomat. Helsingin Sanomat kiri yllättäen neljänneksi, päihittäen nipun tasaveroisia kilpailijoitaan.

---

Kuntien eläkevakuutuksen toimitusjohtaja Merja Ailus ilmoitti, ettei eroa, vaikka Helsingin Sanomat kertoi menettäneensä luottamuksensa häneen. HS:n nokituksessa ei ollut epäröintiä: "Kylä lähtee!", kuin Kummelissa muinoin. 

Emme jää suremaan, mutta täytyy muistaa, että Merja on vain köyhä kepulainen, joka yrittää lapsilleen särvintä ja soppaluita hankkia. Hän on niin köyhä ja vähäosainen, ettei huomannut edes lapsilisien tuplamaksuja lainkaan. Tai ehkä hän ei vain muistanut lapsiensa lukumäärää. Merjan kannattaisi laittaa jääkaapin oveen lappu, josta sen voi tarkistaa, kauppalaskutkin pienenevät, kun ei osta liikaa kauraryynejä.

Merja ottaa vuoteensa ja käy, urheiluratti hänen täytyy kuitenkin jättää. Seuraajansakaan sitä tuskin huolii, pikku-Bemarin ratti tuskin sopii isoon Mersuun tai Audiin.

---

Anne Holmlund otti aikanaan isukin töihin, kun nuorempi Paatero oli erityisavustajanaan. Mikko Paatero on aivan varmasti loistava valinta poliisiylijohtajaksi, hänellä ei ole lainkaan ns. Ahmed Ahne-tautia, hän on läpeensä lojaali sisäasianministerin palvelija. Huhut tosin kertovat, että Paateron palatsi on Valtioneuvostoa hienompi.

Menikö Mikko tällä kertaa kuitenkin liian pitkälle? Helsingin Sanomien ensimmäisellä aukeamalla, hän julisti uskovansa ja toivovansa, että Helsingin huumepoliisi noudattaa määräyksiä. Sisäasiainministeri on tietysti profiloitunut uskovaiseksi, mutta silti: tuo on jo liioittelua!



Valvonta ei tietenkään Paaterolle kuulu, ei ylipääjohtaja sellaisia. Hänelle kuuluvat isot ja laajat asiakokonaisuudet sekä ylipääjohtaminen, eihän sitä poliisiylijohtajaksi muuten pääsiskään! Minun täytyy myöntää, etten kyllä ymmärtänyt tekstistä mitään, kun selosti omaa osuuttaan seurantalaitteiden hankinnassa. Paitsi tietysti ne mattivanhaset: "En muista!"

Luottamus Suomen poliisin toimintaan toki kasvaa jatkossa kohisten, kun heille asennetaan Trevocin valmistamat seurantalaitteet nilkkoihin.
Vieläkö Mikolla on Helsingin Sanomien luottamus, tuleva aika näyttää.

---

Loppuun raju kohu-uutinen: Niklas Herlin on ostanut Helsingin Sanomat! - R-kioskista Töölöstä, maksoi 2,80.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Frakkeja ja fläkkejä




Älypuhelimen Hesariin ei voi hätätilassa pyyhkiä. Paperilehteen pyyhkiminen tulee sekin kyseeseen vain erittäin suuressa hätätilassa, kuka haluaisi takapuolessaan lukevan "Siankyljys 10 €/kg", "Guggenheim" tai "Helsingin Sanomien vaikuttajaraati".
---

Käyrätorvi on yksi klassisen musiikin hienoimmista soittimista. Äkillisessä tarpeessa se nimittäin soveltuu  - muiden torvisoitinten tapaan - loistavasti sekä pienemmälle että suuremmalle hädälle. Tärkeää on kuitenkin olla jossain muualla kuin ensimmäisillä riveillä, silloin kun orkesteri alkaa soitannan.
---

Helsingin Musiikkitalon konserttisalissa on yleisölle 1704 istumapaikkaa, sinfoniaorkesterissa saattaa olla 100 soittajaa, konsertin kesto ehkä kaksi tuntia. Ihminen pieraisee jonkin tutkimuksen mukaan 13,6 kertaa vuorokaudessa. Jos hän ei ole tunnistanut sisäistä laktoosi intolerantikkoaan ja saanut asianmukaista hoitoa sairauteen, joka ei ole sairaus, määrä voi olla suorastaan järkyttävä. Pystyykö 1704 + 100 ihmistä pidättämään koko kaksituntisen, ei kai pieru sentään eväitä kenelläkään mukaansa ota? Onko järkevää kustantaa yhteisillä varoilla mahdollisesti tuhansia ja tuhansia pieruja, mikä niille tulee kappalehinnaksi?

---

Kummallisia perusteluita Guggenheimin rakentamisesta, missään en ole nähnyt käsiteltävän demokraattisesti kaikkein tärkeimpiä kysymyksiä. Kuinka paljon rakennukseen rakennetaan vessoja, tilataanko riittävän laadukasta vessapaperia? Helposti tällaiset asiat unohdetaan keskustelusta, luotetaan arkkitehdin, insinöörien ja rakennusmiesten hoitavan riittävät asioimistilat, mutta voiko siihen luottaa? Kysyn vaan. 

Eikö ilmeisen loisteliaaseen rakennukseen voisi tilata erikoisvessapaperit, joissa olisi maalaustaiteen kuuluisimpia ja sykähdyttävimpiä teoksia? Ideaa voisi muutenkin soveltaa kansalaisten sivistämiseen, asiapaperit olisivat helppo ja kekseliäs tapa opettaa ihmisille esimerkiksi kansakunnan suurmiehiä.

---

Orkesterinjohtaja käyttää frakkia, se peittää mahdolliset vahingot. Sen hännyksiin en silti usko edes Esa-Pekka Salosen koskaan pyyhkineen. Mutta miksi ihmeessä Saska Saarikoski kantaa muistilehtiötä mukanaan?


---


Jotain muuta jossain muualla:

 http://www.hs.fi/kulttuuri/a1383898825629

 http://alastonkriitikko.blogspot.fi/2013/11/guggenheim-helsinki-42-korkeakulttuuri.html

 http://www.hs.fi/kulttuuri/Pienen+piirin+kontrolli+petti/a1384512025163?ref=hs-hitaat-e-8


perjantai 15. marraskuuta 2013

Vuonna 2030



Ne asuvat viemäreissä, öisin ne tulevat maan päälle hankkimaan ruokaa. Ne ovat paenneet koloihin niitä metsästäviä partioita. Internetissä julkaistaan jatkuvasti kuvia uusista tuomituista ja annetaan ohjeita niiden tunnistamiseksi. Äidit varoittelevat niistä lapsiaan, viranomaiset ovat valmiina pikahälytyksiin, joita tulee alinomaa.  Ne ovat pahoja, kaikki sen tietävät. Sairaus tarttuu heidän katseestaan, heidän savupilveensä joutuvat vaipuvat maahan eivätkä enää koskaan nouse. Viralliset tutkimukset ovat osoittaneet, että jo pelkkä heidän näkemisensä saattaa aiheuttaa erittäin vakavia terveydellisiä seurauksia. Edistyksellisimmät vaativat jyrkkiä toimenpiteitä, haluavat samaa, kuin käytäntö jo Ameriikoissa kuuluu olevan: jokamiehen oikeutta ampua itse teosta tavattu savuttajarikollinen. 
---
 
Kiinni saatuja ja tuomittuja mädättäjiä ja 
sairaalloisia tupakkarikollisia.

tiistai 12. marraskuuta 2013

Nihil ei ole mitään







Loisteliaan uuden oppimiskykyni voittaa vain ilmiömäinen taitoni unohtaa.

Ihminen käyttää aivokapasiteetistaan vain noin kymmentä prosenttia, eikä siinä lopussa yhdeksässäkymmenessäkään aina hurraamista ole.


Hyvin sen ymmärtää ettei pyramideista saa rahaa, totesi egyptiläinen bisnesmies (ei Hannu Kailajärvi) kun Sfinksin myi. 


Tulin, näin, voitin, koitin, tuhosin ja menin. (tuntematon toimitusjohtaja eli ns. kiertopalkinto)


Positiivisuus on myönteistä, kielteisyys on negatiivista ja siitä on haittaa! -Kyllä herra johtaja, kiitos,  saanko ottaa tavarani mukaan ennenkuin lähden...?



Estonia, Estonia, Mayday, Mayday, täs on nyt tosi paha kallistuma.... -Otas nyt rauhassa uudestaan ja koita ottaa vähän myönteistä asennetta!

Voimaa olisi, kun vaan jaksaisi käyttää, sanoi painonnostaja.


Olosuhteet huomioon ottaen menee suorastaan loistavasti, totesi Marie Antoinette kun mestauspölkyllä leivosta söi. 

Alle kahdenkymmenen neliön pikkuasunto stadissa on himanen.


Suomalaiset saavat olla kiitollisia siitä, että pelastin heidät, sanoi Manuel Castells. (Kiitos, sanoi Pekka Himanen!)

----

Huhupuheen mukaan Jyrki Kataisen seuraava työpaikka on Perheyrittäjien varatoimitusjohtajana, työ alkaa irtisanomisajan päätyttyä.

---




maanantai 11. marraskuuta 2013

Sankaritoimittajan hikinen iltapuhde






Reipas, riuska ja ripeäotteinen sankaritoimittaja Teija Lassi onnistui raportoimaan kentältä ajankohtaista materiaalia ehkä oman turvallisuutensa vaarantaen. Paloautoja, ambulansseja, poliisiautoja, hälytysajoneuvoja ja operatiivisten virkamiesten autoja oli paikalla lukuisia, niiden alle jääminen olisi saattanut olla hilkulla. Toimittaja otti myös useita laadukkaita kuvia tilanteen ollessa vielä päällä ja ehkä kaikkein vaarallisimmassa vaiheessaan.

Järkyttävä tapahtumasarja sai alkunsa, kun joku soitti hälytyskeskukseen. Paikalla osoittautui, että pelastustehtävä oli paljon oletettuakin vaativampi. Laitapuolen kulkija röhnötti puolen metrin korkeudella maasta olevalla ikkunatasanteella ja aiheutti runsaasti huolta, pahennusta ja sekasortoa. Kaikkensa antaen pelastuslaitos onnistui viimein selviytymään rajusta tilanteesta ja kuin ihmeen kaupalla kukaan ei loukkaantunut. Sankaritoimittajaa emme saaneet haastateltua, mutta hän selvisi jännittävästä tapahtumaketjusta ilmeisesti naarmuitta ja pelkin sydämen tykytyksin.


KLIKKAA KUVAA, SIITÄ SUORAAN TAPAHTUMIEN KESKELLE:

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013111117711348_uu.shtml

torstai 7. marraskuuta 2013

Vain elämää, ei sen enempää




Tässä harvinaislaatuisessa videossa Pohjois-Koreasta, nähdään kansalaisten syvää liikutuksen tilaa, kun sikäläisessä televisiossa esitettiin maassa suuren suosion saavuttanutta, suomalaista Vain elämää-sarjaa.



perjantai 1. marraskuuta 2013

Juna män justiinsa




Helsingin ja Riihimäen veturinkuljettajat olivat tänään lakossa. Harmia sellainen aiheuttaa, mutta: Hyvä veturinkuljettajat! Kaikkeen ei pidä suostua, taukojen pituudella on merkitystä myös matkustajien turvallisuuteen ja mukavuuteen, vaikka insinööri luulisikin, että sellainen on vain tekniikan asia.

---

Yhdessä lukemattomissa (kirjaimellisesti! kirj.huom.) pääkirjoituksistaan Helsingin Sanomat (sanomamassacre) vaati, että autot on vihdoinkin poistettava Helsingin keskustasta. Vai niin. Minä poistaisin sieltä pyöräilijät, pyöräteitä kun ei juuri ole, jotain ylimainostettua baanaa lukuunottamatta. Siinä sydän pompsahtaa ja polvet vapisevat, kun vihreä liike huitaisee jalkakäytävällä kymmenen sentin päästä kuuttakymppiä ohitse, kymppitonnin vaihtarilla ja lancearmstrongit päällään, perseenmuotoisissa isoissa pyöräilyhousuissaan. Vasta-argumentti on ollut, etteivät pyöräilijät aiheuta samanlaisia onnettomuuksia kuin autot, mutta entäs minun housuni, kuka ne siivoaa ja pesee?

---

Lauantaina on niinsanottu kiusantekopyhä.  Äkkiä ei arvaisi,ellei joutuisi kokemaan, että jotkut viettävät moisille aattojakin. Virkamiesten, kirjastonhoitajien tai yliopistojen ihmisten luokse on turha odottaa pääsevänsä. Sivistyneinä ihmisinä ovat hyvin dostojevskilaisia. Ai miten niin dostojevskilaisia?- En minä muuten tiedä, mutta sellaista 1800-luvun meininkiä.











---

 Iltapäivällä kävin lakosta huolimatta "lukemassa lehdet" kylän rautatieasemalla. Myyjä hallitsi saman kyynisen huumorin kuin minä, väitti kiirettä olleen, ettei kissaa ole kerinnyt sanomaan. Ostin molemmat iltapäivälehdet, 2,70 euroa kappale. Varoitan lähimmäisiä, älkää ikinä ostako näitä leikkipyhien jättinumeroita, eivät niihin keksi edes hyviä valeita, saati sitten kunnon juttuja.














Poonuksena laitan vielä yhden kännykkäkuvan C.A. Edelfeltin suunnittelemasta katosta, älkää tulko multa vähään aikaan mitään pyytämään.

---

Ai niin, minulla oli vapaapäivä.

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Veljet keskenään





Iltasanomat haastatteli kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäällikkö Bror Napoleon "Buntta" Wahlroosin (1928-2007)sihteeriä. Ensimmäinen kalja aamulla puoli viideltä, aikaisin töihin. Jos kahdeksalta tuli vieras, tarjottiin konjakkia, aamuyhdeksältä kansliapäällikkö siirtyi Pataässään. "Hänellä oli käsittämätön kyky kaiken sen meuhkaamisen keskellä välillä selvitä ja hoitaa hommat". Rakastajattarensa, "Pikkumustan", kansliapäällikkö palkkasi avustajakseen. Sihteeri kiistää väitteen, jonka mukaan ulkoministeriön virkamiehet olisivat myyneet lippuja, joilla pääsi katselemaan ikkunasta kansliapäällikön ja avustajan työntekoa viereisessä rakennuksessa.


Jaa-a, miten on mahtanut tuollaisen herran elämän ehtoolla käydä? - Ei sentään lossivahdiksi jonnekin jokivarteen, vaan kaupunginvaltuutetuksi ja nähtävyydeksi Hyvinkäälle.  Harmi, ettei piereskelyn sm-kisoja järjestetty vielä Buntan aikana, huippulahjakas mies olisi epäilemättä ollut niissäkin omaa suvereenia ylivoimaansa.

Joskus olen ihmetellyt, kuinka Bror Napoleonin äiti osasi antaa pojalleen noin hienon historialliselta kalskahtavan nimen: Veli Napoleon.


lauantai 26. lokakuuta 2013

Hotakainen on nähty!





Kävin kirjamessuilla. Pasilan asemalta kävelin kaupunginosan kuvankauniiden maisemien läpi Messukeskukselle. Ja voitteko kuvitella, kukaan ei tappanut minua mennessä, ei edes tullessa!

Heti ensimmäisenä messuilla oli kirjailijan auto. Sellainen vähän vanhempaa mallia, luonnollisesti.


Aika kauheasti siellä oli populaa.

Haastattelulavoja en useimmiten ajoissa löytänyt, Peter von Bagh jäi näkemättä. Enkä oikein niiden pienkustantamojenkaan luokse osannut.

Hyvä tuuri minulla kävi, osuessani lavan viereen juuri kun Mikko Keystone alkoi haastattelemaan Kari Hotakaista.

Mikko kysyi: "KUULES, MITES KUN SULLA OLI SE ONNETTOMUUS JA KAIKKEA...

Hotakainen vastasi: "No niin, tsekumbtusbtsöbätsulokuinkätsälipäivääsupisupi, hiljempaa en osaa puhua...tsubidubi..."


Jäin miettimään kuulemiani syvällisiä viisauksia ja jatkoin matkaani.

Aivan mahottomasti julkkiksia, en minä niitä tuntenut, mutta kamera lauloi, siinä kun ei ole sellaista asetusta, joka varoittaisi, ettei tuo ole mikään julkkis, se on yksi Messukeskuksen siivoojista.

Tämän risuparran ympärillä kävi kuhina rouvia. En minä sitä tuntenut, luulen että se oli joku marxisti ja maailmanparantaja, joka yritti saada naisia. Ei siis naista, vaan naisia. Tai sitten se oli vain työvuoronsa juuri lopettanut parkettisiistijä, jolla oli iltameiningit ja vongat mielessä.
  


"Ai ai, ko Viipuris ennen!"
 

Kirjamessujen kirjailijoiden kitaroita.



Tässä messuilta kirjailijoiden hanureita (Pitää sanoa: Harmonikka! kirj.huom.)


Jari Halonen oli juuri lopettelemassa tajunnanvirtaansa, kun osuin paikalle. Puhui siitä, kuinka Elannosta lähti jossain vaiheessa punainen väri pois.



Tämä sakki oli haastateltavana HeSburgerin lavalla. Meinasin huutaa, että "hakatkaa se!", kun Guzenina sanoi: "Mä haluun replata tohon, et..."





"Kiva, kiva, aikun mukavaa, kiva suorastaan!"



















"No perlkedle, voin mä kyl rlaaputella mun munia vielä tässäkin iässä"


Ruhtinas saapui Yle X:n haastatteluun arvonsa mukaisesti, hänellä oli seuruetta enemmän kuin tuo yksi avustaja. Ruhtinaan hyvä ryhti katosi koiravaljakko-onnettomuudessa vuosia sitten. Kolari oli toissa kesänä polven rikkonut, askellus oli raskasta ja vaikeaa, mutta arvokkaan näköistä. Suomen Jean Sibelius, Remu Aaltonen, oli aivan kuin esikuvansa kävelemässä Ainolan pihamaalla, paitsi ettei hänellä ollut sikaria suussaan. Petri Laukka on tehnyt väitöskirjan Kekkoslovakian kuninkaat, jossa käsittelee 70-lukua rokin, ei taistolaisuuden vuosikymmenenä. Remu kehui kirjaa, jota tuskin on nähnyt. Mutta se ei haittaa, hän on ruhtinas. - Get oooon!