perjantai 30. elokuuta 2013

Torstai torstaita täynnä




Työmarkkinajärjestöt ovat pääsemässä pikaiseen sopuun keskitetystä tuloratkaisusta, sen jälkeen kun levisi tieto, jonka mukaan entinen tasavallan presidentti oli nähty tiukka ilme kasvoillaan penkomassa roskalavaa. 

Pikaisia toimia ja solidaarisuutta tilanteemme korjaus edellyttää, toivon että kansalaiset sankoin joukoin lähettävät ainakin nykyiselle presidenttiparille sämpylöitä, makkaraa ja muita sellaisia elintarvikkeita, jotka eivät pahene postissa. Näkkäri on taatusti mieluinen lahja, hymy lämmittää varmasti Ahtisaaren kasvoja, jos löytää lähetyksestä grillimakkaraa,  lantut ja kaalit ovat epäilemättä vanhaa polvea edustavan Koiviston pariskunnan mieleen.

Älkääkä unohtako Halosen kissaa, eläimet eivät saa kärsiä!


---

Ateneumissa on päättymässä Presidentinlinnan aarteita esittelevä näyttely. Lippu maksoi 12 euroa. S-ryhmään kuuluvassa Ateneumissa yhden euron alennuksen olisi saanut kyseisen ryhmän kortilla. Reppu oli henkilökunnan mielestä turvallisuusriski, sitä ei näyttelytiloihin saanut viedä: isoilla kasseilla huiskimiselle ei esteitä olisi ollut ja sellaista lähes jokainen näyttelyyn tutustumassa oleva vanha rouva kantoikin. Puhelimeni sattui olemaan päällä, sain pikaisen huomautuksen jo muutaman sanan puhelun jälkeen. Silloin oli käyrä niin korkealla, että ravasin osan saleista läpi ja ulos; siellä saattoi taas hengittää. En uskaltanut kännykällä yhtään kuvaa räpsäistä, silloin olisivat heittäneet ulos niin, etteivät jalat olisi portaisiin osuneet.

Sen ehdin kuitenkin noteerata, ettei Linnan arvotauluihin oltu merkitty hintoja. Ehkäpä S-ryhmään kuuluva Ateneum myy niitä kysynnän mukaan, halutuimmat ovat kalleimmat. Ei sillä niin väliä, ei minulla niihin varoja olisi ollut, eikä seinilläkään oikein sopivaa paikkaa.


---

Muuten olen sitä mieltä, että Guggenheim meidän on ehdottomasti saatava. Eikä ainoastaan yhtä, vaan niitä täytyy samassa rysäyksessä rakentaa koko maan kattava ketju, etteivät syrjäseuduilla asujat kärsi. Näin pääsemme jälleen myös innovoimiskeksimisen uutta luovan kehityskärjen kansainvälis-globaaliin ytimeen. Vanhaa kannattaa kuitenkin kulujen karsimiseksi hyödyntää, esimerkiksi Lidl  saattaisi antaa monta arvokasta neuvoa toiminnan karikoiden välttämiseksi. Suomen Guggenheimin keskusvarasto olisi hyvä rakentaa Mäntsälään.

---


Kuvassa Helsingissä sangen yleisesti esiintyvä, Elephantidae-sukuun kuuluva norsulokki.

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Johan on Jörn Donner




Olen odottanut syksyn poliittista kohokohtaa, jos vaikka 80-vuotias kapinallinen Jörn Donner ilmestyisi eduskunnan istuntosalin ovelle, elokuvasta tuttu isohko tekovehje seisokki vyötäisillään, ja murahtaisi: "Petrlkeleen dotrlkat!"

Kuvaajat hyörivät varmasti uusvanhan kansanedustajan ympärillä, saattaa jopa olla, että Jörkkaa kuvaa oma, dokumenttia hänestä tekevä kuvausryhmä. Dokumentin nimeksi tullee "Perkele - kuvia eduskunnasta""Granny ja Alexander"tai "Mammutin kuvia".

Ohjaaja kertoo seikkaperäisesti, kuinka hän voitti eräällä elokuvallaan Oscarin.

Syytteitä dokumentista tuskin tulee, kunhan Jörkka muistaa leikkausvaiheessa olla vaihtamatta vääriä takapuolia oikeisiin kasvoihin. 


Kun dokumentti on joskus parin kuukauden kuluttua kuvattu, Jörkka ehkä eroaa. Se ei yleensä ole kansanedustajalle helppoa, mutta tässä tapauksessa riittänee, kun parlamentaarikko toteaa kyllästyneensä, elokuvallinen suurtyökin pitää kiireisenä, Berliinissä täytyy käväistä, pari kirjaa kirjoittaa ja verkot on nostamati.

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Illan varjoon himmeään




         "Jos haluat olla mukana tukemassa muutoksen aikaansaamista, liity jäseneksi. 
         Jotta   voisimme käyttää joukkovoimaa painostuskeinona, on tärkeää, että 
         saamme   taaksemme jokaisen sellaisen perheen, jossa toivotaan muutoksia." 
         - Kotiäidit.net, Annelin Auerin entinen internet-sivusto.


"Ehkä tapoin, ehkä en, mutta älkää arvostelko persoonaani", oli tämän päivän anti uusintakierrokselle lähteneessä ns. Ulvilan murhaoikeudenkäynnissä.  Aika näyttää kuinka käy, itse uskon vakaasti vielä tässä vaiheessa, ettei oikeusastekierroksia tarvita enää kolmatta, neljäs tuntuisi jo uskomattomalle, viides suorastaan ihmeelliselle; CSI Ulvila ja kellontarkka oikeuslaitoksemme pitävät varmasti siitä huolen. Ja jos eivät muuten saa selkoa, käyttävät vaikka arvontaa, yleisöäänestyskin olisi hieno tapa viimeinkin saada päätös tälle asialle.

---- 

Jo tovi sitten ehdonalaisesta vankeudesta vapautunut parlamentaarikko Antti Kaikkonen teki tänään kirjallisen kysymyksen ns. Viron viinarallista ja sai huomattavaa julkisuutta. Aivan kuin sattumalta, tänään julkaistiin myös sosiaali- ja terveysministeriön ehdotus alkoholilainsäädännön tiukentamisesta. Hienoa havaita, että parlamentaarikko on pysytellyt kaidalla tiellä ja kykenee toimimaan jopa yhteiskunnan tukipylväänä asiassa, joka ylittää puolue-, uskonto- ja muut keinotekoiset rajat. Paljon kotomaan viinaa kansalle, niin eksyvät vaikka äänestyskoppiin, jos näin leikkisästi saa sanoa.

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Elokuun silmät, syyskuun pää





Konehumpan, eli "kato äiti, mä osaan tanssii ilman päätä"-musiikin Weekend-festivaali sai tänä ja viime vuonna niin paljon huonoa julkisuutta, että laittaa epäilemään, onko lehdistölle muistettu antaa tarpeeksi vapaalippuja, ja onko heille ollut riittävästi ilmaista viinaa, naposteltavaa ja muuta oksennettavaa.  

Sananvapaus tekee ilkeitä kirjoituksia, jos se joutuu ryyppäämään omilla rahoillaan.

---

Ennakointia:

- Herra tasavallan presidentti, simputtiko Obama Teitä, kutsuessaan Tukholmaan, joka on vieraan vallan pääkaupunki?

- Ei suinkaan. Lentokoneeseen saimme tosin viestin, että vastaanotto olisi sittenkin Kööpenhaminassa, - se korjattiin pian ystävällisen naurun kera Osloksi ja sitten taas Tukholmaksi. Huomionarvoisaa mielestäni on, että vastaanotollaan Obama vain muutaman kerran komensi kyykkyyn - ylös, ja erityisesti se, että hän taakse poistutti vain kerran. - Kokonaisuutena tilaisuus oli sangen lämminhenkinen ja minulla oli suurenmoinen tilaisuus tuoda Suomen kantoja esiin. 

---

Mitä ihmettä suomalainen lehdistö kirjoittaa Tukholman reissusta, jos rouva Niinistö ei ole mukana? ("Jenni häikäisi sinivalkoisella luomuksellaan") - Iltalehti kirjoittaa joka tapauksessa  luultavimmin: "Niinistö jämäkkänä Tukholmassa!"

Tukholman syndroomaa tuskin kukaan tässä yhteydessä mainitsee.

lauantai 10. elokuuta 2013

Mopoilua ja vakavaa politiikkaa



Äänenpainot ovat käyneet yhä huolestuneemmiksi. Velankasvu on saatava välittömästi päättymään, muuten hukka perii ja paha ottaa. Heikkohermoisimmat  ovat vaatineet jo hätätilahallitusta. Myös vanhempi valtiomies, keskustan konkaripoliitikko Mikko Alatalo, jyrähti poliittisesta tilanteesta. Hän kirjoitti hyvin seikkaperäisen kirjoituksen siitä, kuinka vahingollista maallemme on, jos moottoripyörät ja mopot saatetaan katsastusvelvollisuuden piiriin.

---
Väliaika, kahvia ja pullaa:

Sinä, joka hinasit meirän pojan mopoauton lipputankoon; naru katkes ja mopo putos. Se meni rusinaks, stereot on entiset, karvanopat likaantu ja kaljapullot hajos. Onks nyt hyvä mieli, kysyn vaan?

---


Ajat ovat muuttuneet toisiksi, kauas taakse ovat jääneet suomettumisen synkät päivät.

Helsinki, 1972

Nyt on piru merrassa, hallitus on kutsuttava välittömästi koolle, olemme ajautumassa kohti kriisiä. Olin tänään Tehtaankadulla hieman kuulostelemassa tilannetta, kun Viktor siinä jutustellessa ihan kuin ohimennen vihjaisi, että viileää on pitänyt ja nuha vaivaa. - Sen täytyy olla allegoria maittemme välisistä suhteista ja merkki siitä, että jotain on tehtävä ja pian! - Vain tyhmä voisi luulla noin merkittävän miehen nuhastaan puhuvan!

Helsinki, 2013

 Nyt on piru merrassa, hallitus on kutsuttava välittömästi koolle, olemme ajautumassa kohti kriisiä: pääministeri ei ole vieläkään saanut kutsua Tukholmaan. Varmasti ovat Snowdenia koskevista lausunnoista hermostuneet, Hautalakin meni turvapaikkaa ehdottelemaan. Meidän täytyy välittömästi laatia Yhdysvaltojen presidentille tiedonanto, jossa selvitämme, kuinka Suomi horjumatta ja epäröimättä tukee Amerikan Yhdysvaltoja kaikessa siinä demokrattisen maailman ja rauhan edistämisessä, jota se suorittaa. Laitetaan siihen vielä vaikka uudet onnittelut rauhanpalkinnosta ja että Suomi toivoo palkintoa Obamalle myös tulevina vuosina. Ja se Snowden hyvin joutaa loppuelämänsä linnassa kärvistelemään, jonsei sitten kuolemantuomiota saa.
 











Katsoin elokuvan



Ostin Anttilasta dvd-elokuvia.

Minulla kävi väärinkäsitys. Luulin Juha Vuorisen kirjaan perustuvan Juoppohullun päiväkirjan olevan sitä mitä kirjailijan kirjat; pieru-kakka-pano-juomisvitsejä, ns. pölhöhuumoria. - Sitä, josta Martti Innanen joskus raivosi: "Kaikki suomalaiset vitsit päättyvät: `sit siltä jätkältä tuli paskat housuun!´" Vuorisen kirjat eivät tosin pelkästään pääty sellaiseen.

Ei ollut edes pölhöhuumoria, ei.  Jonkinlainen kokoelma surrealistisia juoppohullun unia. Elokuvan henkilöt olivat kuin koululaisvoimin tehdyn zombie-elokuvan kauhukarikatyyreja. Näyttelijäsuorituksia jossain silti kehuttiin. Joonaksen jäykän jöötin rooli oli epäilemättä sellaisena täysi kymppi, ilmehtiminen ja artikulaatio muistuttivat parhaimmillaan jopa Sylvester Stallonea.Krista Kosonen oli yhtä kaunis kuin aina.

Elokuvan kestäessä minua ei naurattanut kertaakaan, keskeytin sen katsomisen lukemattomia kertoja käydäkseni parvekkeella, keittääkseni kahvia, kaivellakseni nenääni jne. Loppukohtauksen "ei tippa tapa"-esitykselle hymähdin. Se vaikutti kuitenkin jonkinlaiselta saarnalta, en tosin tiedä mitä siinä haluttiin sanoa: juoppohulluus on kauheaa?



Syvä hämmennys elokuvasta. Jos sanoisin sen olevan huonoin, jonka olen nähnyt, siinä olisi liioittelun makua. Äärettömän tylsä elokuva, jonka loppuun katseleminen kävi urakasta.

Pitääkö kaikesta löytää hyviä puolia? - Öisen Kallion postikorttimainen kuvaus saa varmasti kaikki Kallio-romantikot ihastuksiin.

Viisi boooooooring-tähteä neljästä mahdollisesta!

tiistai 6. elokuuta 2013

Aikamme sankarit






Kyllä sä, saatana, jaksat sitä kalaa vähän aikaa pitää. Eihän se ole kuin vaivainen sintti, näyttää kuvassa vaan paljon isommalta, kun sä oot niin pieni. - Et kai sä perkele pelkää tommosta pientä kalaa, - iso mies itkee yhden kalan takia! Koitas nyt pitää sitä sen aikaa, että saadaan kuvat otettua; päästään lehteen, kun sanotaan sitä sun saaliiksesi!

---
Putin nappasi jättikalan (YLE)

---

Presidentti Niinistö sai hurjan kalansaaliin (IS)

---


sunnuntai 4. elokuuta 2013

3,17,53





Ministeri Alexander Stubbista minulle on muodostunut luotettava ja vakaa kuva. Siinä on mies, joka ei turhaan suutaan avaa; ei puhu paskaa eikä hölise joutavanpäisiä jollotuksia. - Fabulous, Wonderful!

Ministeri Stubb sai kollegoidensa lisäksi ex-kollegat kauhun valtaan, kun hän paljasti tekevänsä töitä tasan kahdeksan tuntia päivässä. "Mitä se tuollaisia menee möläyttelemään; EI ole millään mahdollista, minä raadoin ministerinä ollessani selkä hiessä ainakin 18 tuntia vuorokaudessa eikä riittänytkään!"  

Toisaalla on esitetty, ettei ministerillä ole varsinaisia työaikoja, vaan hänen tulee olla käytettävissä 24 tuntia vuorokaudessa, jos tilanne sitä vaatii. 

Kukaan entisistä tai nykyisistä ministereistä ei vahingossakaan muistellut Suvi Lindéniä, joka hoiteli tehtäviään jopa  etätyönä. Joskus olen mielessäni pohtinut, josko ministerikollegat hänet siihen hömpöttivät: "O-ooon se mahdollista, o-ooon se!" - Huomionarvoisinta asiassa kuitenkin on, että oli se mahdollista.

Stubbin kahdeksaan tuntiin sisältyy luonnollisesti kunnon alkuverryttely ja iltapäivällä asianmukainen lihashuolto hierontoineen, sekä hampaiden kiillotusta, kielenkantojen irroittelua päristelyillä ja poskien rentouttamista suuvedellä huljuttelemalla. Yleinen asiallisuus ja toimintakyvyn säilyttäminen sellaista vaatii, vaikkei erityisesti hölisekään.

Tuomioja ei osannut työaikaansa määritellä, hän kertoi sen sisältävän myös lukemista ja kirjoittamista. "Just niin", ajattelin,"tuotahan minäkin, mutta ministeri luonnollisesti pystyy enempään, kuin tällaiset ns. tavalliset ihmiset." Kakalla käymisestä tai internetin plarailusta ministeri ei tietenkään maininnut, ei sitä sentään ministerinä ollessaan sellaisia.

Sirkka-Liisa Anttila kertoo tehneensä ministeriaikoinaan aivan hirmupitkiä päiviä, silti häneltä jäi asioita hoitamatta!  Voi Sirkka-Liisa, ei tuota olisi tarvinnut kertoa, kyllähän me sen tiesimme. Paitsi tietysti sitä, että teit hirmupitkiä päiviä. Ennen sanottiin, että laiskat ne töillään kehuvat.

Sasi kertoi ministeriaikoinaan palanneensa kotiin puoleltaöin tai sen jälkeen.  Sellaista se joskus tavallisillakin ihmisillä on, etupäässä kuitenkin vain viikonloppuisin. Kertovat Ahti Karjalaisen olleen aikoinaan niin ahkera, että hän oli valmiiksi kännissä jo aamuisin, siitä oli hyvä jatkaa päivän askareisiin ja maatalousnäyttelyihin.

---

Iltasanomat: Täystyrmäys ministereiltä.

torstai 1. elokuuta 2013

Kuosiin sopivaa






- Tiedätkö, mikä ei kuulu joukkoon: Cenon, Suny, Sumsang, Mokia, Epple vai Marimekko?

- Jopas helpon kysyit! - Marimekko ei tietenkään kuulu joukkoon, nuo muut ovat elektroniikkavalmistajia.

 - Se olikin vain verryttelyä, nyt tulee vaikeampi! Mikä ei kuulu joukkoon: Marimekko, Marimekko, Marimekko, Marimekko vai Marimekko?

- Nyt laitoit pahan, en osaa yhtään sanoa - muistuttavat hieman toisiaan...

- Koita edes arvata!

- Enkä koita, kerro jo vastaus!

-  Hyvä on. Moni päätyy tietysti veikkaamaan Marimekkoa, vaikka vastaus on suorastaan itsestäänselvä: Marimekko! - Kaikissa muissa on selvä ero, jos vain viitsii vähän tarkemmin asiaan paneutua.

- Olisin minä tuon tiennyt, jos olisin hiukan malttanut. Mutta asiasta toiseen, mitä sille sinun oman firmasi perustamiselle kuuluu, Irma?

- Kiitos kysymästä, oikein hyvää. Suunnittelijaksi on tulossa itse Pabo Pecasso ja firman nimi odottaa enää  kaupparekisterin hyväksymistä; siitä tulee Merimekko!