maanantai 30. syyskuuta 2013

Pienen ihmisen asialla




Arvoisa ystävä, suuresti arvostamani äänestäjä!

Tunnettehan minut, olen Teidän aina nöyrä palvelijanne. Vaatimattomuudessani mieleeni ei  ikinä tulisi verrata itseäni Aleksanteri Suureen, Mannerheimiin tai Kekkoseen! He ovat sitä paitsi kaikki kuolleita.

Äänestä minut Europarlamenttiin, Eduskuntaan ja presidentiksi, niin minä pistän asiat kuntoon. Sellaiseen reilaan, jossa ne kuuluvat olla, eikä niinkuin ne nykyään ovat, - tiedättehän: kaikki on suorastaan kauhistuttavan huonosti, uhkakuvat ovat niin suuria, ettei niitä osaa edes kuvitella. Mörkö tulee, jos ette pidä varaanne! 

Eikö nykyisillä päättäjillä ole mitään järkeä, eivätkö he osaa, vai eivätkö he piittaa mistään? Ensi töikseni huolehdin, että väärintekijät saatetaan vastuuseen teoistaan, hyvän puolella olevat saavat vihdoinkin kauan kaivatun palkkionsa.

Kerrankin reilu kohtelu kaikille, eikö niin? 

Ilmastonmuutos on pysäytettävä. Suomen ilmasto on lisäksi mahdollisuuksien mukaan muutettava pysyvästi lämpimämmäksi, niin että viljely onnistuu myös talvella eikä kenenkään tarvitse värjötellä. Tämä on kuitenkin tehtävä niin, etteivät talvesta ja talviurheilusta nauttivat joudu kärsimään.

Viinan haitat on saatava täydellisesti kuriin, juoppojen häiritsevän käytöksen on loputtava! Holhoamista emme kuitenkaan kaipaa, alkoholin myynti tulee sallia aina ja kaikkialla, myös kirkonmenoissa, uskontoon, sukupuoleen tai seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta. Lisäksi sen hintaa tulee laskea niin, että pienivaraisemmalakin on mahdollisuus raskaan raadannan ohessa ilonpitoon ja rentoutumiseen. Työttömiä emme tässä yhteydessä saa unohtaa.

Jo riittää mielivalta!


Lopettakaa väärintekijöiden paapominen! Oikealla asialla olevat - juuri Sinä - sitä vastoin tulee palkita avokätisesti siitä uhrautuvasta järkevyydestä, josta ovat aina kaiken tämän hulluuden keskellä jaksaneet muistuttaa!

Perusarvot kunniaan! 

Palvelijanne
Konservatismin konservaattori Sulo F. Ryynänen




keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Kurjuus


Kerma-Cassis (oik. Cassis Cremerooth) sattui onnettomuudekseen syntymään erittäin köyhään sukuun. Suku oli hyvin köyhä, vaikka olivatkin päästään teräviä kuin  joululimppu.  - He kun eivät koskaan tunteneet suurta tarvetta kanssaihmisten riistämiseen.  Cremeroothit olivat myös erittäin isänmaallisia ihmisiä: heille Suomi oli yhtä tärkeä kuin oman lompakon sisältö, eivätkä he edes nähneet niillä mitään eroa.

Koska Cremeroothit olivat kovin köyhiä, joutuivat he lähettämään nuoren Cassiksen jo varhain pois kotoa, hoitoon kauas kauas Kaukaalle. Jollain tavalla Cash siellä onnistui pärjäilemään, vaikka tiukkaa usein oli, - enimmäkseen hanhenmaksapalleroita ja ranskalaisia viinejä joutui niukoilla aterioillaan nauttimaan, vaikka kuinka nälkä olisi ollut.

Koska ihmiset vieroksuivat köyhää Cassista, häntä ei koskaan kelpuutettu kunnon töihin. Paremman puutteessa joutui paikkansa etsimään mistälie yritysten hallituksista ja muista työtä vieroksuvien joukoista. Kova raataminen tuli silti hyvin tutuksi, yritysten hallitusten jäsenet kun eivät koskaan väsyneet työntekoa katselemaan. Siihen aikaan ei televisiosta nähkääs ohjelmia paljoa tullut, kauhuelokuvia vielä harvemmin. Katsellessa kyyneleet tulivat Cassikselle, empatiakykyiselle ihmiselle, usein silmiin ja hartioissa tuntuivat kylmät väreet.

Ajan myötä Cassis vanheni, kuten kaikki. Hän ei enää muistanut asioita kovin hyvin, rahastakin oli kansaneläkkeellä ollessa kova puute. Sitten, eräänä päivänä kävi suuri, suorastaan kafkamainen, onnettomuus: veroviranomaiset alkoivat vainoamaan häntä. He väittivät Cassiksella olevan veronkiertotilin Liechtensteinissa ja sillä peräti kymmenen miljoonaa euroa. Jokainen ymmärtää asian järjettömyyden. Kuinka köyhä ja isänmaallinen, vanha kansaneläkeläinen voisi sellaisia summia omistaa, saati että olisi ne voinut vieraan maan vieraalle tilille laittaa. Cassis ei edes osanut lausua sanaa Liechtenstein: kun hän yritti, se kuulosti samalta kuin puliukko pyytäisi Hakaniemen Alkon myyjältä Liebfraumilchiä.


Veroviranomainen oli kuitenkin armoton, se otti potista omansa, vaikka Cassis kuinka itki, osoittaen fläkkistä frakkiaan ja viime vuoden mallia olevaa, ikivanhaa limusiiniaan. Vääryydestä oli vaikea selvitä, Cassiksen teki mieli ryhtyä eduskuntatalon edustalle nälkälakkoon. Sielua korvensi yhteiskunnan armottomuus ja piittaamattomuus kaikesta suuresta ja ylevästä, yksityisen kansalaisen suuresta hädästä.

Koskaan ei selvinnyt, kuinka rahat olivat tilille joutuneet. Kuka oli se kurja, joka oli Cassiksen nimeä hyväkseen käyttänyt, vai oliko kyseessä vain veroviranomaisen raukkamainen mielivalta. Todennäköisimpänä pidetään, että Cassis oli joskus R-kioskilla täyttänyt haravaloton ja laittanut mahdolliset voitot menemään suoraan Liechtensteinin tilille. Huonomuistinen kun oli, unohti sitten koko asian. Raha ei nimittäin koskaan näytellyt Cassiksen elämässä suurta osaa:  hänestä pääasia oli, että oikeus tapahtuu isänmaassa ja on millä mällätä, vaikka muuten tiukkaa olisikin.

---

(Tämä kertomus sisältää vain totuudettomuudellista sepitettä)

lauantai 21. syyskuuta 2013

Varmuusvälineitä ja varmauttamista






Vähän hämmästynyt olen ollut Elopin palkan paheksunnasta, eihän mies kuitenkaan saa lähdöstään kuin 18.8 miljoonaa euroa. Hänelle maksettiin työhön alkamisesta, siinä olemisesta ja nyt siis siitä lähtiessä. Täytyy ymmärtää, että hyvä mies ansaitsee hyvän palkan! Vaikka sillä ei ole mitään tekemistä tämän tapauksen kanssa, se on hyvä muistaa.

Yllättävän vähän mainintoja olen mistään löytänyt siitä, että Elopilla oli sopimuksessaan lisäpykälät myös kakalla käymisestä työaikana. Siilasmaa antoi hänelle nipun seteleitä kouraan, että suostui menemään vessaan. Oven alta ojenteli lisää seteleitä, että pysyi sisällä riittävän pitkään ja että suostui pyyhkimään. Lopulta ojensi oikein kunnon nivaskan, jolloin murjottamaan alkanut Stephen suostui tulemaan ulos. Entä sitten käsien pesu? - Periaatteen miehenä Stephen ei suostunut tästä asiasta käsiään pesemään.

 ---

Miksi minulla on koneessani tietoturvana F-Secure, jota jotkut ilkeämieliset ovat joskus lähinnä haittaohjelmaksi väittäneet? Tarkkaan en muista ensimmäistä tilausta, mutta seuraavat muistan hyvin. Noin kuukautta ennen käyttöoikeuden päättymistä, koneelle alkaa tulla viestejä tuolta puolen: "Tilaa nyt, tilaa nyt, tilaisit nyt, kohta menee umpeen, - jos et nyt osta, kysyn kohta uudestaan, kysyn kohta uudestaan, kysyn kohta uudestaan..! "

Kun yritys nimeltään Data Fellows aikoinaan muutti nimensä F-Secureksi, pohdittiin mitä sana oikein tarkoittaa. Arveltiin Siilasmaan poikamaiseksi huumoriksi. En oikein jaksa uskoa, että siinä mitään vitsiä olisi, selvältä puheelta vaikuttaa.

F-Securen asiantuntemusta ei tietenkään voi epäillä. Mikko Hyppönen antaa niin vakuuttavia lausuntoja aina kun maailmalla tapahtuu jotain tietoturvallisuutta, vaikka kuinka etäisesti, koskevia asioita. Ilman mitään vastaansanomisia, Hyppönen on yksi niistä, jotka osaavat olla kaikkein aidoimmin huolestuneen tuntuisia: "Voi kamala, tämä on nyt erittäin, erittäin huolestuttavaa!" 

Minä en ole huolestunut mistään. Arvakkaa miksi? Koska minulla on koneellani F-Secure.





Kuvissa kuuma ilma nousee korkealle, eli ilmapallo läheltä ja kaukaa.

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Aavan meren tuolla puolen


Kokoomusnuorten puheenjohtaja Susanna Koski ilmoitti haluavansa ehdokkaaksi europarlamenttivaaleihin. Jos Koski asetetaan ehdolle Brysseliin, se osoittaa, että hänellä ja nuorisoliitolla on kokoomuksen tuki taannoiselle  julistukselleen, sen tuomitseminen oli puolueelta vain hämäystä. Toisaalta Kosken europarlamenttiin valitseminen voisi olla hyvä ratkaisu. Euroedustajat kun tapaavat olla hiljaa kuin kusi sukassa, ennen kuin hieman ennen seuraavia vaaleja aktivoituvat.  Uuden Suomen himmeliblogeihin voivat toki jonkun kirjoituksen kirjoittaa, mutta niitä ei ole pakko lukea.


 Hienoiseen ylilyöntiin syyllistyi Helsingin Sanomien Nyt-liite, kun se vertasi Koskea Saksan kansallissosialistien naisjärjestön puheenjohtajaan. Mahtaisi Gertrud-rukka pyöriä haudassaan, jos tietäisi.





---

Lauantain Iltasanomien otsikko julisti Ruotsin kunkusta, Kalle Kustaa Korkista: "40 vuotta vallankahvassa".  Vai niin. Minulla kun oli käsitys, että 40 vuotta sitten hänen kruunajaisiaan vietettiin ottamalla kuninkaalta varmuuden vuoksi loputkin vallan rippeet pois. Ruotsi siis juhlii sitä, että neljäänkymmeneen vuoteen kuningas ei heillä ole osallistunut päätöksentekoon lainkaan. Kalsarit on toki joskus voinut itse aamulla valita, kun Silvian tarkkaavaisuus on hieman herpaantunut.

Sauli käy juhlien kunniaksi tänään Kallella syömässä. Astuu varmaankin puolisoineen ovesta sisään mahdottoman isoon linnaan ja huutaa: "Missä te oootte, me tultiin jo; onks ruoka valmista!"

Silmät loistaen luultavasti muistelevat, sillivoileipiä syödessään ja piimää juodessaan, Obaman hiljattaista Tukholman vierailua. Saattaa Kalle salaa taskulämpimät tömpsytkin tarjota, kun Silvia ja Jenni siirtyvät keittiön puolelle tiskaamaan.

lauantai 7. syyskuuta 2013

Onks Jormaa näkynyt?







- Jorma, sä tiedät, et täss on nyt tosi kyseessä. Tää on nyt sellasta kriisiviestintää ja tärkeintä on reagoida nopeesti; antaa oikeeta tietoo, jota ei tartte jälkeenpäin korjata. Paljonks sun aika satasella on?

- En minä tiedä, enhän minä sellaisia...

- No hyvä. Onks sulla sitten sellaisia juoksutossuja, jotka tuntuu jaloissa hyvältä ja joilla pääsee aivan kamalan kovaa?

- Enhän minä Eduskuntaan mennessä voi mitään lenkkitossuja laittaa!

- No hyvä. Parasta ois kuitenkin, että ennen sinne menoa katsot tallenteelta Usain Boltin juoksua, - näet kuinka sulavaa ja eteenpäin vievää sen askellus on.  Heti autosta noustessas, otat sellaisen kyykkylähdön ja sit vaan annat mennä. Kuvittelet Usainia Olympialaisissa, ni sulle tulee sellanen flouuuw. Katsot viel niitä lausuntoa saalistavia toimittajia: Juokset kuin tuli perseessä!
 

---


(MTV3:  Vältellen vältyt välttämättömältä.)