sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Mainoslehti



Itse olen itseäni kehunut ja hyvin olen kehuttuna pysynyt, on ilmeisesti vanha helsinginsanomalainen sanonta. 

Silti: maksoinko minä todella tämänpäiväisestä mainosnumerosta 4,50€? Oikeutena ja kohtuutena voisi pitää euroa, korkeintaan puoltatoista.

Epäilemättä lehden toimittajat ovat sormettaneet sormitietokoneitaan ahkerasti, että "erikoissivusto" saatiin aikaiseksi, mutta vähempikin tuollaista olisi minulle hyvin riittänyt.

 Stockmannin ja K-ruokauppiaiden aukeaman kokoisten mainosten lisäksi sivusto koostui niin pidättelemättömästä itsekehusta, ettei Kekkonenkaan olisi kehdannut.

Aivan ei kehdattu väittää, että Helsingin Sanomat olisi säveltänyt Finlandian, mutta selvästi huomasi mielitekoa siihen suuntaan viilailuun olleen. Ja oliko Päivälehti sama kuin Helsingin Sanomat? - Ei se ollut, ei. Päivälehti lopetettiin "ainiaaksi".



Totta puhuakseni erikoissivustossa oli yksi mielenkiintoinen selvittely- ja salapoliisityö. Ilkka Malmberg kyseli, miksi Naatun isäntä yöpyi  13.8.1895 Helsingin hotellissa? Ansiokkaan selvittelyn ja uutteran ponnistelun jälkeen, toimittaja tuli tulokseen: "Sitä emme koskaan saa tietää." 

Tästä täytyy saada joku vastuuseen, kuinka voin elää kun en koskaan saa tietää, mitä helvettiä Naatun isäntä oikein Helsingissä teki! 

Naatun isäntä, mitä Naatun isäntä teki Helsingissä keskellä puintikiireiden? Kertokaa se minulle, kertokaa, en kestä tätä epätietoisuutta! Mitä Naatun isäntä teki, mitä Naatun isäntä oikein meinasi, ottakaa selville, - Auttakaa!

---
Lisäys 17.11.2014 klo 00:03 HS ja 1890-luku: Pikkukaupunki suuren maailman laidalla

perjantai 14. marraskuuta 2014

Liekö näin



Varttuneimmat muistavat raportit itäblokkiin kuuluneesta Tsekkoslovakiasta. "Nyt täällä on joku outo valoilmiö, liekö sähkövalo vaan?"

Sitä vastoin yksi aikansa tunnetuimmista radioäänistä, Lieko Zachovalová, sanoi Tsekin nykytilanteesta Helsingin Sanomissa:"Johtoon astui roistokapitalismi, jonka otteet olivat suoraan 1800-luvulta. Suuri yksityistäminen vei oikeudettomaan tilaan ja spekulantit käärivät voitot. Sametista kului nukka."

Ennen kaikki oli kiellettyä, nykyään kaikki on sallittua. Köyhät voivat halutessaan käydä esimerkiksi hakemassa jätepaperin joukosta tarvikkeita lennokkien rakentamiseen.

Sellainen on hirmuhauskaa, koko perhe viihtyy viettäessään yhteistä laatuaikaa ja kilpaillessaan siitä, kenen lennokki lentää pisimmälle. Iltaisin harrastusta ei kuitenkaan voine jatkaa, koska valaistuksena käytetyt kynttilät saattavat aiheuttaa paloriskin.

maanantai 10. marraskuuta 2014

Somebody Something



“Sometyyri! Sometyyri! Sometyyri!”
Tuo huuto on Suomessa syyri,
Mut mikä se on se sometyyri?
Kas, siinäpä pulma on jyyri.

Se on yhdelle feisbook-kyyri,
taas toiselle twiitti-tyyri,
Microsoft, Applen Ipadityyri
tai peleistä Angry Birdsyyri.

Tuhatkarvainen on sometyyri -
se on Kiinassa sensyyrin myyri -
mut Suomen kouluissa koodaustyyri
lähes kaiken on karrikatyyri.

KeskustaGB




Se ainakin on varmaa, että KGB ei enää rahoita keskustapuoluetta. KGB:tä ei nimittäin enää ole, sen tehtävät on siirretty seurajille.

Sitä vain ihmettelen, mitä olisi vuonna 1970 tapahtunut, jos KGB olisi vaatinut oman logonsa keskustapuolueen vaalimainoksiin tai puolueen poliitikkojen rintapieliin?  Jos joku puuskahtaa, että olipas typerä kysymys, vastaan ettei siinä mitään typerää ollut. Sponsori yleensä vaatii vastinetta rahoilleen. Kekkonen olisi tietenkin tilanteen pelastanut nopealla matkalla Moskovaan ja käyttämällä hyväkseen hyviä suhteitaan Leonid Brezneviin.



----

Aiheesta lisää kertoo Jarmo Korhonen.

 

lauantai 8. marraskuuta 2014

Freddie is ready




Kun esimerkiksi Johnny Cash teki vankilakonsertteja, hän esiintyi isoissa halleissa ja tunnelma oli jee jee, aiku kiva. Kun yksi bluesin ehdottomasti suurimmista nimistä, Freddie King, esiintyi kuolinvuonnaan 1976 vankilassa, tilanne oli aivan toisenlainen. En minä ennen tällaista ole nähnyt: 




torstai 6. marraskuuta 2014

Fandjango




Laulun- ja musiikintekijä Isokynä Lindholmilta on ilmestynyt albumillinen musiikkia, sanoiltaan uudenaikaista, säveliltään herrain herkkua ja rouvain parasta. Nimeltään älppy on Fandjango. Älppärin aloittaa kazoon pauhussa soiva rakkaudenosoitus Anulle. Molemmat tykkäävät toisistaan. Anu elää jatsin, laulaja maksaa taksin, Anu puolestaan viskin.

Kello kuus alkoi tapahtua, muovinaamat täytti kadut. Pyhä yliopisto rupes palaan, moni huus, moni pelkäs näkymää. Armeija levitti kaasumattoo: varokaa, täältä sataa voimaa!

Sitten Casanovan  öihin, joissa tukkaan, joka iskee tulta, salamoi ihmeitä, - sytyttää neito sillä kuulemma röökinsäkin. - On siinä puolii, täytyy sanoa.

Välillä laulu juoksee jokeen, kiinni sitä ei saa.

Sitten maailman poluilta pois, keneltäkään neuvoa kysymättä: Mä en tarvi ketään, kukaan ei tarvi mua, mä en syö tukevaa ruokaa. --Kehitin omat lait. -- Sähköö menee päästä pois, numerotaulu räjähti - anteeks!

Poika, poika,  älä tee noin. - No mitä mä sit teen? - Älä tee mitään.

Sitte lähti uus laulu, josta tulis muoti verraton, mut sitä ei myydä.


Vaan linnut laulaa niinkuin ennenkin, ihmiset tekee sen vaan harvemmin.

Cabana-systerit myy sokeille viinaa ja näkeville jotain muuta. Cabana-broidit hoitaa puukkolinjan.

Musta suree.

Sataa& 22, tuhansista ei puhuta. Kesäkuun silmät, syyskuun pää, älä miks sä puhut noin kaukaa.

Mä lähen himaan, enkä osta autoo, vaan siks et ajeltais.

Juostaan vaan Madame.  Kyl sun puuteripyssys jaksaa sua odottaa.


Täytyy sanoa, et: Hmmm jaa, hmm jaa, hmm jaa, hmjaa, tää on herkkuu.

---

Näytekipale juutuubista:  Keskellä Kapinaa.

Wikipedia: Fandjango

tiistai 4. marraskuuta 2014

Keskustapuolueen, verenkierron seisauttava, vaalivoitto






Keskustapuolueen puheenjohtaja Juha Sipilä ilmoitti Keva-kohun yhteydessä, että poliittisen "sulle mulle" -nimityskulttuurin aika on kerta kaikkiaan ohi, mutta keskustapuoleen jäsenyys ei saa missään tapauksessa olla esteenä virkoihin valitsemiselle. - Eikä puolueen jäsenyys esteeksi osoittautunut. Myöhemmin Sipilä on vaatinut kymmenientuhansien virkamiesten vähentämistä. 

"Sulle mulle"-kulttuuri lakkaa, kun keskustapuolue pääsee valtaan ja Sipilä pääministeriksi. Silloin siirrytään perinteiseen keskustalaiseen "mulle mulle mulle"-nimityskulttuuriin. Samaa tarkoittaa epäilemättä vaatimus kymmenientuhansien virkamiesten vähentämisestä: heidät kaikki pyritään korvaamaan keskustapuolueen omilla miehillä ja naisilla. 

Virkamiesten vähentämisvaatimuksen sisältäneen haastattelun tehnyt toimittaja sai potkut Yrittäjäsanomista. Minkäänlainen poliittinen suhmurointi tai keskusta-aatteen jalo edistäminen ei ollut varmasti eikä taatusti eikä missään tapauksessa nopeiden potkujen taustalla. Syyksi ilmoitettiin koeaika.

---


Mielipidetiedustelut antavat siis tässä vaiheessa vahvoja viitteitä keskustapuolueen suuresta voitosta ensi kevään eduskuntavaaleissa. Suomen kansan muisti on lyhyempi kuin Matti "Minulla ei ole mielikuvaa"  Vanhasen, jonka hallituksen ansiosta Arto Merisalolle lienee jäänyt vain vanhasaikaisesti matti kukkaroon.


Epäilemättä on jo olemassa, tai ainakin hyvin pian valmistumassa, kassakaappisopimus uudesta hallituksesta, luultavasti myös ministerit on jo nimetty. 

Hallituskumppanikseen keskustapuolue ottaa tietenkin kokoomuksen. Hallitusta täydennetään rkp:lla, mahdollisesti kristillisdemokraateilla, lisäksi joko vihreillä tai perussuomalaisilla. Vihreiden ero on jo suunniteltu, se tapahtuu sitten kun hallitus on päättänyt viiden uuden ydinvoimalan rakentamisesta. Perussuomalaisten hallitukseen päästessä, Timo Soinista tehdään puolustusministeri.


Veikkaukseni kassakaappisopimuksen ministeripaikoista, pienet epätarkkuudet mahdollisia:

Pääministeri: Juha Sipilä

Ulkoministeri: Matti Vanhanen

Sisäministeri: Mikko Alatalo

Valtiovarainministeri: Kauko Juhantalo

Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri: Seppo Kääriäinen
 
Opetus- ja viestintäministeri: Paavo Väyrynen


Peruspalveluministeri: Alexander Stubb

Työministeri: Mauri Pekkarinen

Tyyliministeri: Carl Haglund

Kulttuuriministeri: joku vaan 

Muut ministeripaikat: jotkut naiset

Politiikkaa ymmärtämätön saattaa ihmetellä Mikko Alatalon nousemista ikään kuin mustana hevosena sisäministerin paikalle. Pitkällinen ja ansiokas valtiopäiväkokemus nostaa kuitenkin senaattoriksikin kutsutun kansansuosikin, Pohjolan Incitatuksen, lähes itsestään selvästi tuohon tehtävään.


perjantai 31. lokakuuta 2014

Ämpärin ympäri



Aina olen haaveillut ilmaisesta ämpäristä. 

Sellaisen saadakseni olisin valmis paljoon: ei maailma laiskoja elätä ja tyhmä se, joka ei ilmaista tavaraa hyödynnä. Jotain käyttöä ämpärille keksisin varmasti, jos en muuta, laittaisin päähäni.  

Netistä hintaan euroseiskyt ostettuna, ämpäri ei tunnu lainkaan samalle, aika härskiä etteivät edes osamaksulla suostu myymään. Kuinka kukaan voi käyttää valkoista ämpäriä? Jos minä menisin ämpärin rahalla ostamaan, vaatisin ehdottomasti vihreää ralliraidoilla ja kukkasen kuvilla.

Jonain päivänä uusi halpakauppias vielä räjäyttää potin ja jakaa paljuja tai paljujen kansia.

Hämeenlinnaan avattiin kauppakeskus Hamppari. Ensimmäisille oli eurolla luvassa peräti kännykkä. Harmittaa etten lähtenyt sellaista tavoittelemaan. Teltan olisin pystyttänyt paria viikkoa aiemmin moottoritien viereiseen pöheikköön, viimeisellä jonotusviikolla olisin nukkunut oven vieressä makuupussissa. Kahtena viimeisenä vuorokautena olisin pysytellyt hereillä tehden etunojapunnerruksia ja vatsalihasliikkeitä sopivan vireen saavuttaakseni ja kännykkäsodassa menestyäkseni. Pikkupoikien tai -tyttöjen olisi ollut turha kuvitella pärjäävänsä ,mitäpä ihminen ei olisi valmis tekemään tärkeiden tavoitteidensa saavuttamiseksi.

Viimeksi kun pari vuotta sitten kävin Hämeenlinnan keskustassa, siellä ei ollut kuin kirpputoreja, thai-hieromalaitoksia ja baareja. Nyt nekin lienevät uudessa kauppakeskuksessa moottoritien päällä.

torstai 30. lokakuuta 2014

Perhele sentään!



- Tullista päivää, onkos teillä liikaa pullaa, tullattavaa dullaa tai Saksan tuontimersua?

- E-e-ei mitään noista.

- Kiitoksia, - olkaa hyvä, voitte jatkaa matkaanne.

- O-onkos tämä näin helpolla selvää?

- Selvää kuin pläkki, mutta, isukki, äityli, velipuoli, serkut ja tyttären hamsteri haluavat vielä suorittaa omat tutkimuksensa noilla seuraavilla tiskeillä. Olkaa hyvä...

---

- Kumma juttu, miten univormu tekeekin kaikista tullivirkailijoista samannäköisiä.

- Nii-i, sanos muuta; nuokin kaksoset ovat aivan samannäköisiä isänsä ja äitinsä kanssa,  eikä serkuistakaan voi erehtyä.

---

- Äitiii-ii, mä haluu-uu-un!

- Koitas nyt olla hiljaa, isin kanssa neuvotellaan sitten kotona!

- Mut mä haluu-uuun, pevkeleen pevkele, mä haluun!

- No hyvä on, hyvä on, mutta sovitaan, että täällä terminaalissa et enää mekasta. Saat sinä sen palkankorotuksen, olethan sentään päällikkötason tehtävässä ja muutenkin korotuksesi ansainnut.

--------------------------------------------------------------------------------------------------

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288757534773.html?pos=ok-nln

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014102818788638_uu.shtml

perjantai 24. lokakuuta 2014

King Kong Un syyslomalla






Taannoin vain täpärästi syödyksi tulemiselta välttynyt, Pohjois-Korean ihailtu päämies syyslomaili Ruotsissa. Tukholmalaisen Totte Svenssonin onnistui ottaa kuva, jossa näkyy silminnähden lomastaan nauttiva ja hyväntuulinen johtaja. 
 

tiistai 21. lokakuuta 2014

Gula ubåten (den)



- Göran, Göran, nyt on piru jävla merrassa!

- Mitä on tapaht...

- On saatu selvät todisteet, valokuva ja kaikki!

- Mitäh...?

- Salaperäinen tummiin pukeutunut mysteerimies merenrannassa. Eikä siinä kaikki, kädessä sillä oli  oikein pitkä keppi, ihan selvä antenni ja sit sillä oli sellainen pakkilaatikko mukanaan, - mikä muu kuin radiolähetin.!  Ja se oli poikkeuksellisen hyvin varustautunut, sadevaatteet ja kaikki. Selvästi tarkoituksenaan viettää aikaa kylmässä syysilmassa meren rannalla!

- Ettei vaan  sittenkin kyseessä olisi taas Ove, eläkeläiskalastaja?


- Älä nyt Göran hullujas puhu, ehdottoman varmasti on selvitetty, ettei Ove ollut tänään kalassa.


- Voi helkkari, Börje, sittenhän asia on selvä kuin pläkki.  Luin lehdestä, että pahimmassa tapauksessa saattavat merelle merkitä väyliä sellaisilla kepeillä, niin että on helpompi purjehtia saaristossa!

- Herre Gud, jos se tapahtuu, toivo on mennyttä!

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Paavo Lipponen Nybergin haastattelussa





Minä olen koko päivän odottanut Kaasu-Lipposen, Töölön köpöttelijän ja haravalottojen R-kioskiin viejän, Suomen ehkä ainoan intellektuellin, viralliselta titteliltään "entinen pääministeri", haastattelua. 

Paavo sanoi, että Suomelle tuli aikoinaan rahaa ovista ja ikkunoista, kaikki pistettiin menemään. Siitä hän ei maininnut, että myöhemmin hänelle on tullut rahaa ovista, ikkunoista, seinien läpi ja kaasusta. Ilmeisesti ei ole pistänyt kaikkea menemään, eikä Päivi ole kaikkea shoppaillut.

Paavon tukka ei ollut harmaantunut, olisikohan Päivi sen keltaiseksi värjännyt.

Paavo Lipponen ei suinkaan, toisin kuin kaunasielut väittävät, tuhonnut sdp:tä, onhan se edelleen olemassa, - vaikkakin kohtalokkaan tuntuisesti heikentyneenä. Paavon akastakaan, Lipposkasta, ei ole vielä ollut pelastajaksi, kun poliittiselle toiminnalleen nauravat naapurin naurisaidat ja kaikki me ei-intellektuellit.

Paavo tunnettiin jämeränä ja linjansa pitävänä, välillä äksyilevänä pääministerinä. Sellaisena, joka ei kumarrellut tai nuollut ketään. Paitsi ehkä kaikkia Euroopan merkkimiehiä, joilta oletti saavansa palkkioviran. Ei tullut eikä tippunut. Eivät olleet aivan aaseja, vaikka Lipponen niin ehkä oletti. 

Paavo Lipposen motto näkyy olevan: järki voittaa. Niin se mitä ilmeisimmin on, melkein ei kukaan äänesti häntä presidentiksi. 

Paavo, Paavo, Töölön joulupukki, jonka sylissä lapset alkavat itkeä.

perjantai 10. lokakuuta 2014

Onnea vireälle 180-vuotiaalle!




Syysunelma: Olis taas kesä



Peter von Baghin Oulun muistelmat ovat vielä 24 päivää katsottavissa Areenassa

Dokumentin alussa ja sen päätteeksi soi kappale, joka jäi lähes kiusallisesti soimaan päässäni: "mikäs tämä taas onkaan?" - Se on Olavi Virran ja Harmony Sistersien versio kappaleesta Syysunelmia.

Englannissa vuonna 1908 tehdyn  kappaleen (Archibald Joyce: Autumn Dream tai Songe d'automne)  syyshaikeus on yhteinen, siitä on tehty lukuisia versioita meillä ja muualla. Mutta missä elokuvissa kappale on aiemmin soinut? Ainakin Hannu Lemisen elokuvassa Morsiusseppele vuodelta 1954, luultavasti monissa muissakin. Jotkut väittivät sen olleen viimeinen Titanicin orkesterin soittama kappale. Toiset sanoivat orkesterin soittaneen virttä Sua kohti, Herrani.



---
(kuvat eivät ole Oulusta)

maanantai 6. lokakuuta 2014

Totuus selvisi: Pohjois-Korean valtionpäämies syöty!







Pohjois-Korean rakastettu ja ihailtu päämies King Kong Un on syöty. Lopulliset todisteet asiaan saatiin mm. tästä valokuvasuurennoksesta, jossa näkyy King Kongin kauhistunut ilme ennen kuin takana virnuileva, johtoryhmään kuuluva koppalakki iskee hampaansa hänen niskahelttoihinsa.

King Kong Unia jäi kaipaamaan koko Pohjois-Korean kansa. Lukuisat päämiehet ympäri maailmaa ovat esittäneet surunvalittelunsa.



sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Ylermi "Enstex" Kuivaniemi




Enstex:  Sä...sä...sä oot...sä oot raiskannut mun biisin, - SAATANA, nyt saat turpaan niin, että tukka lähtee!

Enstex ehti raivoikkailla suorilla iskeä Toisexin molemmat silmät umpeen ennen kuin pelästynyt studiohenkilökunta ehti väliin.

Toisex:  Perkeleen hullu retku, ikinä tommosta paskaa esittäis, jos en olis pakotettu. Vittu sä ees mikään muusikko oo, tommonen humppaheikki ja naistenlehtijulkkis!

Enstex:  Jumalauta mulkku, sulla ei pitkään aikaan oo ollu muita keikkoja, kuin ilmaisesiintymiset pubeissa, joissa porukka on liian kännissä nähdäkseen tai kuullakseen mitään.

Toisex:  Nyt menit sika liian pitkälle! -Päästäkää mut irti, mä hakkaan ton kekkaleen!

lauantai 27. syyskuuta 2014

Poliittinen katsaus




Nimettömäksi jäänyt kansanedustaja parkaisi Iltalehdessä poliittisesta elämästämme: "Tämä ei ole mikään Big Brother!" - Hassua, juuri kun minä mielessäni pohdin 80-luvun alun suosikki tv-sarjaa, Kuplaa

Muistattehan: Viime jaksossa Laura sekä Lasse, kunnes Lasse ei sittenkään. Lauraa ei  kuitenkaan mikään estänyt. Sitten Sanni, mutta ei Lasse.  - Hämmentynyt? Asiat selviävät, kun katsot Kuplan tämän jakson. Mitä Lasse tekee tässä jaksossa?  Saako lukiolaisten liitto oman ministerin? Tekeekö ysiluokkalaisten järjestö asiasta valituksen.

---

Mutta jospa se sittenkin on Big Brother. Kesken hallituksen iltakoulun paikalle ilmestyy Alexanderin isä Göran täysissä jääkiekkoilijan varusteissa ja Hifk:n pelipaidassa. "Tulin yllätysministeriksi!" 

Alexander parahtaa hämmentyneenä: "Isi, tunnen kyllä suurta luottamusta sinua kohtaan, mutta minähän en koskaan ole eri mieltä kanssasi, enkä missään tapauksessa samaa ikäluokkaa!"

- Poika, poika, katos, kuinka lämäri lähtee. Näetkös tuon  kristallikruunun? ( - Viuuuuuh, räiskis, kilin, kolin, pam) 

 -Isukki, miksi ministeriksi haluat ryhtyä? Sanks mä silti olla vielä pääministeri?







Suomen tasavallan pääministeri, dr. Alexander Stubb, vieraili taannoin viihdeohjelmassa kertomassa näkemyksistään.


keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Muistatkos - laskettiin pölökyllä vaan




Albert Pierrepoint tunsi suurta surua ja valtavaa haikeutta. Keikkapaikat olivat vähentyneet, työtilaisuudet käyneet yhä harvinaisimmiksi. Vanhat hyvät ajat eivät enää koskaan palaisi ja se tuntui ajatuksena kovin rankalta ja epäoikeudenmukaiselta. Ihmiset eivät enää osanneet arvostaa tunteikasta iskusävelmää tai swingiä,  illan viimeistä pyörähtelyä viihtyisällä ja entisajan muistoja täynnä olevalla lavalla. 

Albie ei osannut nykyisiä arvostaa. Kuklinskin ansatsi oli selvästi liioiteltu, hän ylitulkitsi, ei pystynyt ammattimiehen asiallisen otteeseen. Eikä miehellä ollut edes liiton jäsenkirjaa, luvatta söi kunnollisten ja arvossa pidettyjen ammattilaisten leipää. Venäjän Andrei taas hajoitti itseään liikaa, ei löytänyt omaa selkeästi erottuvaa tyyliä, tunteikkuutensa muistutti usein lähes raivoamista.

Hieman arvostusta ikä-Albert olisi nuoremmilta kaivannut. Kunpa joku olisi vielä tehnyt samanlaisen solmun kuin hän, mitannut köyden yhtä taitavasti kuin hän. Sellaista katsellessaan hän ei olisi voinut pidätellä tunteitaan, kyyneleet olisivat valuneet valtoimenaan. Jos vielä kerran - edes kerran - pääsisi lavalle vanhoja verestämään ja keikkapalkkioita kuittaamaan. 


Pierrepoint traileri, elokuva saatavana myös dvd:nä, tai nähtävissä You Tubessa.

 

perjantai 19. syyskuuta 2014

Äesh-kortin nousu, elämä, uho ja tuho


 


- Kyllä minä en pystynyt ihmisiä muuttamaan. En pystynyt. -




Yllätin itseni ja kävin elokuvissa. Netistä tarkistin, edellinen suuren kankaan kokemukseni on jo yli kymmenen vuotta sitten ilmestynyt viimeinen Uuno Turhapuro, Uuno Turhapuro – This Is My Life. Se oli koomillismurheellinen elokuva, jonka murhepuolta edusti edesmenneen Speden muisteleminen sekä useiden pääosanäyttelijöiden selvästi jo auringonlaskuun kääntynyt elämä.


Kävin katsomassa Mielensäpahoittajan.


Kirjoja en ole lukenut, Litjan kuunnelmaluentoja olen vain kuullut, en kuunnellut. Aihe ei ole tarttunut.

Antti Litjan vuoksi halusin elokuvan nähdä.

Yksi heräte oli Yleisradion puolen tunnin haastattelupuffi, jossa vanha herra irroitteli. Lopuksi sanoi syynä irroitteluun olleen, ettei tiennyt haastattelun olevan suora lähetys. Ei haastattelussa silti mitään ihmeellisyyksiä ole, enkä kerro mitkä jutut minua naurattivat. Melkein puoli tuntia nauruani kuitenkin kesti.

Helsingin Sanomien arvostelu elokuvasta oli lööperiä. mutta kyllä se olisi saanut minua enemmänkin naurattaa.

Elokuvan "vitsi" ei ole vanhan maalaisuuden ja uuden kaupunkilaisuuden kohtaaminen, kuten HS sanoo. Olisi arvostelija ilman ennakkoluuloja, kyllä eikä ei, tullut setämieheltä kysymään, mitä tämä oikein on.  Elokuvan keskeisen sanottavan minä ymmärsin niin, että paljon sopeutumista ja uuden oppimista, mutta ennenkaikkea uuden hyväksymistä pitkä elämä edellyttää. Siinä sitä on pohtimista yhden elokuvan ajaksi ja pitempäänkin; koko elämän ajaksi. Hyväksyä täytyy, mutta ei se niin suuri synti ole, jos joskus huomaamatta sekoittaa likaisella etusormella uudenaikaisemman ihmisen herbayrttilatteteetä tai -kahvia. Ei elokuvan Mielensäpahoittaja toki sellaista tee.


Helsingin Sanomien arvostelija pahoitti mielensä siitä, että vastoin elokuvan kertomaa, Helsingistä saa yhä tavallista kahvia. Tottakai saa, mutta uussivistyneet eivät sitä ymmärrä pyytää, latteeta tai capuccinoa vaativat. Kohtauksen myyjät ovat ehkä vain hetkeä aikaisemmin Velkualta tai Äpyältä kaupunkiin muuttaneita.


Antti Litja nousi suureksi tähdekseni tietenkin Risto Jarvan kolmen elokuvan kautta. Jäniksen vuoteen ihastuin unohtumattomasti, vaikka sen keskeinen teema tuntuu mielestäni nykyisin lähinnä hölmöltä. Hypätä oravanpyörästä jänis kainalossa suureen ihanuuteen, Vittumaisenojan kämpälle.  Ei kait se kaikessa pelkkää auvoa, jos kaikille lainkaan, ole sellainenkaan, olen ollut ymmärtävinäni. Elokuva ei myöhemmillä katsomisilla ole ollut yhtään niin vakuuttava, kyllä se on pakko nähdä isolta kankaalta. Televisiosta sen maisemakuvaus ei tunnu miltään. Mielensäpahoittajaan on vähän irrallinen viittaus Jänikseen vuoteen ympätty, kun humalainen seurue lähtee puistoon leikkimään erämaata ja vangitsee pupujuuson. Onko sellainen kirjoissakin, toivottavasti ei.



Elokuva kantoi koko sen keston ajan, tunnin ja neljäkymmentäkolme minuttia.  Minua nimittäin huvitti ja tuijotin herkeämättä valkokangasta. Hekottelin paljon.


Hyvän elokuvan on Dome Karukoski tehnyt. Aika tunari olisi ollutkin, jos olisi Antti Litja pääosassa epäonnistunut.


---

(Äesh-kortista: Elokuvan kassaneiti vaatii mielensäpahoittajalta S-korttia vessaan pääsemiseksi. Vanha herra ei oikein ymmärrä, Escortilla kun ajelee)

torstai 18. syyskuuta 2014

Ei kunniaa, ei rikkauksia, ei mainetta - mutta vapaus




Oli varhainen aamu, Edinburghin kaduilla oli viileää ja kosteaa.

Kuningatar Elisabeth II, Queenie, otti tukea lyhtypylväästä ja haukkoi henkeä.  Hän oli saapunut Skotlantiin tuntemattomaksi naamioituneena: takaraivolle työnnetyn kuningattaren tiaran peitti peruukki. Valtikan pää pilkotti vain hieman kädessään olevasta suunnattomasta Tescon muovikassista. Vaalean, viikon yllään olleen, iltapuvun päälle Queenie oli jostain pyykkinarulta kähveltänyt ison virttyneen miesten villatakin, josta vain yksi nappi oli kiinni. Jaloissaan olevien korkokenkien korot hän oli astunut linttaan, mutta missään olosuhteissa hän ei olisi niitä suvainnut ottaa pois jaloistaan.

Äkkiä hän horjui muutaman askeleen kadulle ja kiljui kuin palosireeni

- Hyvät Ihmiset! Älkää kuulkaa suvaitko, Hyvät Ihmiset, lähteä. Me mitä suuremmin pyydämme teiltä: Älkää kuulkaa suvaitko lähteä! - Meillä on täällä kassissa irtokaramellisiä...täällä näin..Tescosta kävimme niitä mitä epäilyksettömämmin hakemassa. Älkää kuulkaa suvaitko lähteä... - Queenien ääni vaimeni nyyhkytyksiksi, kun ketään ei varhaisaamun tunteina kadulla näkynyt, - ja hän horjui nojaamaan tuttuun lyhytpylvääseen.

Hiilivoimalan lämmittäjä jo neljännessä polvessa, Old Angus Jedediah McFarrrmerr oli töihin menossa. Hänellä oli kova kiire, mutta pysäytti jarrut vinkuen polkupyöränsä, kun näki surkeasti nyyhkivän Queenien. 

- Kuules sää ny Queenie, ryhistäyry ja mee kotiis laittaan ukolles ruakaa, se sielä varmaan jo pöyrässä oottaa kahveli käressä. Ja ne pöljät kakarat sun pitää kans ruakkia. Etenkin se Charles tarttee paljon ravintoa, sentään vielä kehittyvässä ijässä, vissiin alle seittemänkymppinen."

Queenie kohotti päänsä ja katsoi, kyyneliä pyyhkien, ripsivärin suttaamilla silmillään vanhan McFarrrmerrin uurteisia, mutta jämeränkomeita ja luottamusta herättäviä  kasvoja. 

- Jos Me nyt sitten ystävällisesti suvaitsisimme mennä... taidammekin tästä mitä suuremmalla halulla mennä...kiitoksia Teille. Otatteko mitä ystävällisemmin irtomakeisia, täällä kassissa on näitä sokerilla päällystettyjä? Ai ette suvaitse. No, näkemiin nyt vain arvon lordi, näkemiin....Ottaakohan se Pikkumussukka Charles mesihilloa paahtoleivän päälle, villasukkiakaan tietenkään suvainnut jalkoihinsa laittaa...

tiistai 16. syyskuuta 2014

Koplailua



Entinen eduskunnan hauska mies, eläkeläinen Bjarne Kallis, vaihtoi kristillisdemokraateista kokoomukseen:

"Itse en ole muuttunut ollenkaan. Mutta jos vaihtoehtoina on joko pieni kone joka valitettavasti aina silloin tällöin yskii, tai iso kone isolla moottorilla ja jopa nelivedolla, niin kyllä minä valitsen jälkimmäisen", sanoo Bjarne Helsingin Sanomissa.

Äänestäkää Bjarne eduskuntaan, minäkin haluan nähdä kun isolla koneella varustettu Bjarne yskimättä nelivedolla päästelee: etujalat, polovet, takajalat, etujalat, polovet, takajalat...


Epäilyksiin, että Bjarne nyt olisi vaikka kommunisti tai imaami, jos se edesauttaisi esiin pääsemistään, vastaan, ettei se niin voi olla: Bjarnella on missio ja arvot.


---

Joko sinä tiedät, ketä äänestää ensi kevään eduskuntavaaleissa? Haluatko, että Pia Kaumaa työnnetään käytetyissä, vai ihan tuliterissä lastenvaunuissa, pitkin valtiopäivätalon käytäviä? Vai äänestätkö sittenkin vihreitä, joiden suoraselkäisyys on herättänyt suurta huomiota ja kunnioitusta mm. kaikissa Robinin ja Isac Elliotin faneissa? 

---

Keskustapuolueen ehdokkaana näyttää olevan muuan Kauko Juhantalo. Vieläkö muistat koplailun? Ei mitään sementtikoplailua nyt, vaan puhtaalta pöydältä, Juha Sipilän viitoittamalla tiellä. Bisnes on bisnes ja kepu on kepu.Capiche?

---

Persut eivät myy persettään, kertoi puheenjohtaja Timo Soini. Ihan hyvä niin, mitä tuohon lisäämään. Kysynnän ja tarjonnan laki on kuitenkin armoton.

---

Semmosta vaan. Ei mulla muuta.

lauantai 6. syyskuuta 2014

Kaipuu


Börjeltä on jäänyt rahapussi ja obligaatiosalkku kotiin. Hän tietää nuoruuden ihastuksensa Amandan avanneen lähelle hotellivastaanoton, mutta hänellä ei ole ovikerberoksen vaatimaa kolmea euroa. Sydän kaipausta täynnä hän tuijottaa kohti ihanan Amandan hotellia ja epätoivossaan tuntee suurta virtsaamisen tarvetta. "Ei Amandalla keitään muita ole, en saata sitä hänestä uskoa."








 Kauppabasaarin takana häämöttää ihanan Amandan ulkoapäin melko rähjäisen oloinen vastaanotto, - niin lähellä Börjeä, mutta kuitenkin niin kaukana.























Amanda on tavattoman viehättävä, mutta meikit ovat hieman levinneet päivän ahkeroinnissa.






Miss Amanda ottaa kaikki vieraansa vastaan viekoittelevasti sängyn päällä seisten. Usein hänkin muistelee Börjeä: "Voi kun Börje olisi rikastunut ja hänellä olisi varaa maksaa edes pikakäynnin kolme euroa."

perjantai 5. syyskuuta 2014

Hauki on vanhanaikainen kala




Innostuin tavattomasti kun luin turkulaisesta opettajasta, joka on poistanut 8-vuotiaitten luokkahuoneesta pulpetit ja aikoo seuraavaksi räjäyttää opetussuunnitelman. Ensin mieleni täytti huoli, tietääkö varmasti parhaat pomminrakennussivut, mutta pian ymmärsin huoleni olevan tarpeeton ja suorastaan typerä. 

Minä kun en ole diginatiiviksi syntynyt, hashtagia sanon vanhanaikaisesti risuaidaksi, eikä sellainen edes naurata ketään, - menevät hiljaisiksi ja oudon näköisiksi. Runsaasti on minun lisäkseni vielä ihmisiä, jotka hyvin muistavat entisen puhelintentekijän, Nokian, joka valmisti aluksi halpoja ja huonoja puhelimia ja sitten kalliita ja huonoja puhelimia. Jälkimmäiset eivät käyneet kaupaksi. 

Jossain saattaa elää itseni lisäksi myös sellaisia, jotka muistavat ajan ennen You Tubea: "rammariiha myö veivattii!"  - Kokonaan en silti ole ajasta jälkeen jäänyt, vanhusten iltapäiväkerho Facebookin tunnen hyvin ja kukapa ei olisi ainakin kuullut töistä lintsaamisen perusväline Twitteristä.

Turkulainen opettaja paheksuu hissa, äikkä ja matikka -linjaa, jolla on menty 200 vuotta. Tässä hän on asian ytimessä: huithelkkariin tuollaiset aineet, joilla ei ole nykyajan kanssa mitään tekemistä! Piharatamoita opettaja vihaa erityisen paljon, niistä ja pihasta kertovan kirjan hän aikoo heittää pois. Nahkiaiset hän aikoo hukuttaa humuspohjaiseen järveen. Kirjoituksessa ei kerrottu, meinaako bensalla valella koko pihamaan ja päästä kertaheitolla kaikista ratamoista eroon.

Alaluokkien jälkeen oppilaat tarvitsevat sohvalla maaten tapahtuvien laajempien puistokemian kurssien lisäksi erityisopintoja tietokoneperusteisissa käsitöissä ja niihin liittyvien itseavusteisten, yksisuuntaisten vuorovaikutusuhteiden mahdollistajien mekaniikkaosien ajureissa ja tehojen säätelyissä. Ehkäisystä tai hygieniasta ei tietenkään tarvitse puhua, koska Diginative 3000 kerää kaiken talteen ja huuhtelee itse itsensä.

Mitä sitten yliopistossa, sitä en osaa edes kuvitella. Kaipa ne siellä ikävissään katselevat tietokoneilta piharatamoiden kuvia ja selailevat historian knoppeja: "Kato hei, - voiks sää, Urbanus, kuvitella et tääl on juttuu yhest dillest Maunu Henrikinpojast, joka ei osannu käyttää tietokonetta!" - "Aika dorga, mut nyt mä lähen vessaan paskalle ja syömään mun nuudelieväät!"

Yliopiston jälkeen työnantajat lähettävät diginatiiveille työt monimuotomateriaaleina koteihin. Työntekijä voi tutustua niihin monimuotoisesti ja tehdä työt niiltä osin kuin ne huvittavat ja sattuvat kulloinkin kiinnostamaan. Jos ei lainkaan kiinnosta, työt voi räjäyttää sitä varten kehitetyllä ohjelmistosovelluksella. - Grafiikka ja äänitehosteet ovat siinä hämmästyttävän upeat, kuvat peräti 3d-, vai olisivatkohan jopa 4d-grafiikkaa.

tiistai 2. syyskuuta 2014

Aurinko nousee, aurinko laskee, kiirehtii nousunsa sijoille ja nousee taas




Julkisuudessa puhutaan aivan liian vähän masokistien oikeuksista, heidän määränsä on paljon isompi kuin yleisesti luullaan. - Tosin Yle Uutiset kertoi, että nyttemmin kokoomuksen kannatus tuloluokassa 2100-2900 €/kk on laskenut 20 prosentista 14,1 prosenttiin.

Anonyymeja teilipyörän rakastajia, 1250-2100 €/kk ansaitsevia kokoomuksen äänestäjiä,  on heitäkin peräti 13 prosenttia tuloluokasta. "Ajajjai, kun tekee positiivisen gutaa ja höntsää! - Aja vielä kaks kertaa autolla päältä, - onhan varmasti nastarenkaat?"

---

Keskustapuolue ja kokoomus ovat Ylen mittauksessa tasavahva kärki. Kepu ohitti kokotit 0,1 prosentilla mittauksessa, jonka virhemarginaali on 1,4 prosenttia.

Kumpaakohan äänestäisimme, kas siinä vasta pulma. 

 Kokoomuksen hurmoksellisuus (LOLOLOLOLÄLÄLÄLÄLÄLÄLOLOLO...) epäilemättä viehättää, mutta sittenkin: kepun lantakärry on tarjous, josta ei voi kieltäytyä. Juha Sipilä vetää joukkojaan kuin filmitähti, jopa suuri Marlon Brando tulee mieleeni. Capiche?

Edellisestä puolueen vallassaolosta jaettiin vain pikkutuomiota, tai ei tuomioita lainkaan. Väliaikaista kaikki on vaan: miksi huolehtia seuraavasta oikeusistuinrumbasta, johon on vielä kenties monta vuotta aikaa? - Kuten tiedämme, kepu ei petä koskaan.

Siitä kuitenkin huomauttaisin, että arktisen kukankasvatuksen tuen hakeminen talviselle parvekekukkaviljelmälle on tuhoon tuomittu yritys.

---

Virkaan nimitettävän puoluetaustalla ei ole mitään merkitystä, kunhan on kepulainen, totesi Juha Sipilä Kevan uuden johtajan valinnan yhteydessä.


sunnuntai 31. elokuuta 2014

Valoa yössä - lyhyt kauhukertomus






Kukaan ei tiennyt, mistä ne tulivat. Äkkiä vain huomattiin, niiden vallanneen koko maailman. Ne raahustivat öristen tai naureskellen, vaappuvilla askelilla, eteenpäin. Kuolaa valuvat suut olivat avoinna. Ne eivät väistäneet muita liikkujia, tarkkaavaisuutensa menettäneet jäivät armotta alle. Ne, zombit, eivät näyttäneet havainnoivan ympäristöään lainkaan. Allejääneiden yli ne raahustivat mitenkään reagoimatta, lasinen katse silmissään ei muuttunut.Varmasti ei tiedetty, olivatko vegaaneita, vai söivätkö vegaaneita, mutta yhdestä asiasta oltiin varmoja. Niillä oli jonkinlaista pirullista älliä ja häiriintynyttä tahtoa enemmän, kuin käyttäytymisestä tai ulkomuodosta saattoi päätellä.

Sairauden syntyä tai tartuntatapaa pohditaan; useimmat veikkaavat aiheuttajaksi virusta. Paljon vaaarallisempaa ja selvitymiskykyisempää kuin aiemmin koetut, pandemia on levinnyt hyvin nopeasti koko maailmaan.

Asiantuntijat, ne harvat, jotka eivät ole sairastuneet, kertovat pandemiassa olevan yhden lohdullisen puolen. Valolauta kädessä paljastaa varmasti jokaisen zombin etenkin pimeän aikaan. Erehtymätön tunnistus on tärkeää zombien väistämisessä ja siltä varalta jos parannuskeino onnistutaan joskus kehittämään. Valolaudan merkitystä ei täysin tiedetä, mutta yleisimmän teorian mukaan zombit imevät siitä jonkinlaista energiaa.

On päätetty, että ampua zombeja ei ainakaan toistaiseksi saa. Sellaisesta ei olisi mitään hyötyä, niitä tulee jatkuvasti uusia ja uusia. Huhutaan ja pelotellaan niiden seuraavasta polvesta, nimitys on jo keksitty: diginatiivit. Ne tuijottaisivat valolautaa jopa polkupyörää ajaessaan ja auton ratissa ollessaan. Siitä ei moni, kenties kukaan, selviytyisi.