maanantai 23. kesäkuuta 2014

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Tiedän paikkani, olen nöyrä


”Kahmaise aivan liian paljon, muuten et saa yhtään mitään”. (Eliot Rosewater)


 Länsimainen tiedemies on nyttemmin todennut, että kauniina on mukavampi olla kuin rumana. Kauniit vaatteet ja sulava esiintyminen edistävät menestymistä. Varakkailla hongankolistajilla on selviä etuja rutiköyhiin kääpiöihin nähden. Ja viimein: älykkäät ovat varakkaampia kuin me rääsyissä kulkevat läskipäät. 

Älykkäillä on runsaasti myös osakevarallisuutta. Geosentricin, Aspocompin, Oral Hammaslääkäreiden, Turvatiimin ja Stonesoftin osakkeet he myivät hyvissä ajoissa kauan sitten.

Kaikkein älykkäimmät pääsevät yliopistoille pätkähommiin, spekulatiivisiin suoritustehtäviin pörssiin tahi pankkeihin, tai peräti pokerinpelaajiksi Las Vegasiin. Heille työttömyysjaksojen avustusten hakeminen on luontaisesti helpompaa kuin syntymätyhmille tarjoilijoille tai lakasinkoneen kuljettajille. Lisäksi tietävät lisäpykälät ja pykälän osat, joiden turvin saavat margariinia ja Iltalehden ostettua.Jalkapallossakin älykkäät osaavat veikata voittajia sopivilla kertoimilla, eivätkä sorru Englannin, Ranskan tai Espanjan kaltaisten jalkapallon rupumaiden ihailusta johtuviin spekulatiivisiin roskainvestointeihin.

 Joskus minusta tuntuu, että tyhmänä, köyhänä, rumana, vastenmielisenä ja kaikin puolin negatiivisena ihmisenä on kyllä vittumaista olla. Mutta kyllä minä vähemmästäkin vyörytyksestä ymmärrän nöyrä olla, muuten eivät herrat maksa palkkaa täysimääräisesti ja ajallaan, tai jotain muuta jäynää keksivät.

You Tube poisti Pekka ja Pätkä elokuvat palvelustaan, edes niitä ei näin sunnuntain ratoksi voi enää katsella. 

Kirjoitin sitten tämän, kun haamukirjoittajaa ei ole varaa palkata. 

Tuo onneksi löytyi.

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Voi Caramba, taas sama Samba




Jotenkin haikea olo on, kun Jyrki Katainen luopuu puolueensa puheenjohtajuudesta ja pääministeriydestä. Lainkaan ei tunnu, että hän esimerkiksi lähtisi tai pötkisi pakoon, pakenisi, karkaisi, luikkisi, livistäisi tai pelastautuisi pelkurin lailla kesken urakan. Hyvähän se on, että kaiken sen isänmaallisuden jälkeen saanee paremman paikan.

Kun valtiomiehelle osuu valtansa päiville huono taloudellinen ajanjakso, kaikki ymmärtävät, etteihän tuo asialle mitään mahtanut, ajat ovat mitkä ovat. Toisaalta, jos ajat ovat suotuisat ja mannaa sataa, valtiomies voi surutta laskea kaiken tapahtuneen kontolleen. Liioittelu ansioissa ei ole silloin ainoastaan sallittua, se on jopa toivottua. Ja kansalaisten muisti on lyhyt. Kun muutama vuosi kuluu, kääntyvät tappiot jo voitoiksi ja kyynel vierähtää vanhan puoluepukarin silmiin, kun muistelee vanhoja hyviä aikoja. Nuoret kokemattomat ja vuosien takaisista autuaan tietämättömät toimittajat haastattelevat silmät kunnoituksesta selällään entistä pääministeriä. Entinen pääministeri, joka ei ole Paavo Lipposen rekisteröity toiminimi, vaikka joku saattaa niin luulla, äityy silloin päästelemään oikein Hiihtoliiton hyväksymää, Kurosen koittelemaa tai peräti ärjymään nykyajan surkeasta menosta, kuten Töölön Torvi tapaa tehdä.


----

Uudistunut keskustapuolue jatkaa pirteän uudistumisensa tiellä. Se ilmoitti suureen ääneen päässeensä veloistaan. Toki sen hyvin ymmärtää ja mainiosti hyväksyy, kun ei sitä enää ole jäljellä kuin vaivaisen vähäiset 800. 000 euroa. Väitetään Timo Laanisen alkaneen opiskella teologiaa, jotta viimeisenä keinonaan puolue voi menestyksekkäästi rukoilla todellista veloista selviytymistä. Toisaalta, viitaten taas kansalaisten lyhyeen poliittiseen muistiin, saattaa olla, että puolue onnistuu ensi eduskuntavaaleissa saamaan uusia kansanedustajan paikkoja ja siten runsaasti lisää puoluetukea. Ja sitten, viitaten ikiaikaiseen kokemukseen ja jopa perimätietoon, silloin alkaa sellainen hurlumhei ja torvisoitto, etteivät velat taas muistu mieleen ennen kuin seuraavan alhon jälkeen.

Muistatteko muuten vielä ne keskustan haamujäsenet puolueen rekisterissä? Siinä jäsenrekisterissä, joka laitettiin vuosia sitten kuntoon? Keskustapuolueen jäsenmäärä on nyt 137 000 (heh), eikä siinä enää ole kuin 400 yli 103 vuotiasta. Kun rekisteri jälleen kerran korjataan, heitä saattaa olla toista tuhatta.



perjantai 6. kesäkuuta 2014

Suurista ruorimiehistä






Puhemies Juha Sipilä on piristävä poikkeus keskustapuolueen johdossa. Kun hän sanoi, että virkaan valittavan puolueella ei ole mitään merkitystä, niin kauan kuin on keskustalainen, - tyhmempikin tajusi aikojen muuttuneen ja ettei millään oikeastaan ole enää mitään väliä.

Merja Ailus sai Kevasta lähteä BMW:n vuoksi, seuraaja valitsi huomattavasti kalliimman kansanauto Skodan.No, kieltämättä Ailuksella oli auton lisäksi muutakin kepulaisuutta historiassaan.

---

Demokratiaksi sanotaan sellaista, että jos viralliset toimielimet äänestävät mieleisen hankkeen nurin, silloin käytetään keittiön ovea. Kuinka kukaan voi epäillä, etteikö Guggenheim tulisi, kun kokoomus ja Helsingin Sanomat sitä kannattavat?  

Guggenheim on aitoa reaalisosialismia; kansa maksaa, muttei siltä haluta edes välillistä mielipidettä. Ainakaan, jos se ei ole oikea.

Mutta miksi sitten Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen on niin henkeen ja vereen Guggenheimin tulon puolella? Ehkä hän ei vain halua jäädä historiaan Alennushalli Pajusena. Palatsi-Pajunen tai Biljoona-Pajunen kuulostavat kieltämättä hienommilta.

Huhupuheet kertovat, että Guggenheim aikoo palatsiinsa tuoda tarjoilupöytien lisäksi myös maalauksia. - Ne kun kiinnitetään seinille, eivätkä siten juuri häiritse antoisia keskusteluja.

---

 Ai minunko pitäisi sanoa, kenet haluan kokoomuksen puheenjohtajaksi? - Mikä minä olen siihen vastaamaan. Pelsepuupia ehdotan, kun tuntuu luontaisimmalta vaihtoehdolta. Jos ei kuitenkaan ole ehdolla, niin sitten joku muu. 
---

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Mitäs me vispilöitiin, ennen kuin tuli samppanjaa




Suosikista sai lapsena ollessani lukea hehkutusta, jonka ihmeellisyyttä eivät päässeet turha ankeus ja negatiivisuus pilaamaan: "Tämä tuntuu liiankin fantastiselta, ollakseen totta! - Mutta on se. On." Toimittaja Bernerin Helsingin Sanomiin kirjoittama artikkeli euroehdokas Antero Vartiasta toi mieleeni muistot vuosikymmenten takaa. 

"Golfia, samppanjaa, julkkiskavereita - Antero Vartia ei ole perusvihreä." - Eipä kai, mutta Bernerin jutun jälkeen ei ole epäilystäkään, etteivätkö perusvihreät haluaisi olla Vartian kaltaisia. Politisoiva maailma tarvitsee esikuvia, kuten sanotaan. 

 Aika kovilla toimittaja kieltämättä lataa, kaltaiseni kyynikko joutuu väkisinkin hiljentymään.

Ei merkitse mitään, että Antero oli Salatuissa elämissä mukana vain kymmenessä jaksossa. Antero nimittäin tuntee Jasper Pääkkösen, Mikko Leppilammen, Jukka Hildénin ja Heikki Paasosen.  - Eikä ainoastaan tunne, vaan kaikki nämä lahjoittivat vaalikampanjan käyttöön sekä nimensä että näkyvyytensä. 

Eikä siinä vielä kaikki. Vihreä ikoni Osmo Soininvaara kannatti Anteroa, samoin monet jääkiekkoilijat. 

Ei siinäkään vielä kaikki, sokerina pohjalla: Anterolla on julkkiksia myös suvussa ja isänsä oli farkkukauppias.


Niille vihreille faneille, jotka Hesarin henkilökuvan jälkeen etsiytyvät Ravintola Mattolaituriin, Helsingin Kaivopuistossa, muistuttaisin, että lehden mukaan Anteroa ei siellä välttämättä näy. Parempi paikka etsiä olisivat yökerhot. Ja jos nyt aivan aloittelevasta perusvihreästä on kysymys, niin ulkoasun ei Mattolaiturissa tulisi olla ihan suoraan Mooseksen kirjasta tai vuoden -67 San Franciscosta. Eikä omia samppanjavispilöitä mukaan!

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Miten juna sanoo?



Laatutakuu: kirjoita You Tubeen jonkun amerikkalaisen laulajan nimi ja sana "train". Jos ei mitään löydy, voi, voi, pitäisikö hakea jotain muuta? - No, hyvä on, aivan kaikilta ei löydy yhtään juna-aiheista, mutta miinukseksi se ilman muuta lasketaan. Rautateiden rakentaminen teki syvän jäljen amerikkalaiseen kulttuuriin.

Nuorena leukemiaan kuolleen Steve Goodmanin City Of New Orleans kertoo  junasta Chicagosta New Orleansiin. Ei siinä kumi laula, kuten Juha Watt Vainion käännöksessä, Karman parhaiten esittämässä Hyvää Huomenta Suomi-kappaleessa.

Amerikan länkkärit, superyhtye The Highwaymen, sen esittää vakuuttavasti: Waylon, Willie, Johnny ja Kris. Mutta katsokaa Willie Nelsonin reikäistä kitaraa, pitäisikö hänelle järjestää keräys uuden ostoon?





Joku huomauttaa aiheellisesti, että yhtyeen nimi on Highwaymen ja he lauloivat liikkumisen kaikista aikakausista, hevonen on länkkäreiden kulkupeli. Nii-i.




(Hyvän voi halutessaan pilata. Rankoille masokisteille kappaleen saksannos, tästä ei musiikkiesitys enää voi ehkä huonontua.)