lauantai 27. syyskuuta 2014

Poliittinen katsaus




Nimettömäksi jäänyt kansanedustaja parkaisi Iltalehdessä poliittisesta elämästämme: "Tämä ei ole mikään Big Brother!" - Hassua, juuri kun minä mielessäni pohdin 80-luvun alun suosikki tv-sarjaa, Kuplaa

Muistattehan: Viime jaksossa Laura sekä Lasse, kunnes Lasse ei sittenkään. Lauraa ei  kuitenkaan mikään estänyt. Sitten Sanni, mutta ei Lasse.  - Hämmentynyt? Asiat selviävät, kun katsot Kuplan tämän jakson. Mitä Lasse tekee tässä jaksossa?  Saako lukiolaisten liitto oman ministerin? Tekeekö ysiluokkalaisten järjestö asiasta valituksen.

---

Mutta jospa se sittenkin on Big Brother. Kesken hallituksen iltakoulun paikalle ilmestyy Alexanderin isä Göran täysissä jääkiekkoilijan varusteissa ja Hifk:n pelipaidassa. "Tulin yllätysministeriksi!" 

Alexander parahtaa hämmentyneenä: "Isi, tunnen kyllä suurta luottamusta sinua kohtaan, mutta minähän en koskaan ole eri mieltä kanssasi, enkä missään tapauksessa samaa ikäluokkaa!"

- Poika, poika, katos, kuinka lämäri lähtee. Näetkös tuon  kristallikruunun? ( - Viuuuuuh, räiskis, kilin, kolin, pam) 

 -Isukki, miksi ministeriksi haluat ryhtyä? Sanks mä silti olla vielä pääministeri?







Suomen tasavallan pääministeri, dr. Alexander Stubb, vieraili taannoin viihdeohjelmassa kertomassa näkemyksistään.


keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Muistatkos - laskettiin pölökyllä vaan




Albert Pierrepoint tunsi suurta surua ja valtavaa haikeutta. Keikkapaikat olivat vähentyneet, työtilaisuudet käyneet yhä harvinaisimmiksi. Vanhat hyvät ajat eivät enää koskaan palaisi ja se tuntui ajatuksena kovin rankalta ja epäoikeudenmukaiselta. Ihmiset eivät enää osanneet arvostaa tunteikasta iskusävelmää tai swingiä,  illan viimeistä pyörähtelyä viihtyisällä ja entisajan muistoja täynnä olevalla lavalla. 

Albie ei osannut nykyisiä arvostaa. Kuklinskin ansatsi oli selvästi liioiteltu, hän ylitulkitsi, ei pystynyt ammattimiehen asiallisen otteeseen. Eikä miehellä ollut edes liiton jäsenkirjaa, luvatta söi kunnollisten ja arvossa pidettyjen ammattilaisten leipää. Venäjän Andrei taas hajoitti itseään liikaa, ei löytänyt omaa selkeästi erottuvaa tyyliä, tunteikkuutensa muistutti usein lähes raivoamista.

Hieman arvostusta ikä-Albert olisi nuoremmilta kaivannut. Kunpa joku olisi vielä tehnyt samanlaisen solmun kuin hän, mitannut köyden yhtä taitavasti kuin hän. Sellaista katsellessaan hän ei olisi voinut pidätellä tunteitaan, kyyneleet olisivat valuneet valtoimenaan. Jos vielä kerran - edes kerran - pääsisi lavalle vanhoja verestämään ja keikkapalkkioita kuittaamaan. 


Pierrepoint traileri, elokuva saatavana myös dvd:nä, tai nähtävissä You Tubessa.

 

perjantai 19. syyskuuta 2014

Äesh-kortin nousu, elämä, uho ja tuho


 


- Kyllä minä en pystynyt ihmisiä muuttamaan. En pystynyt. -




Yllätin itseni ja kävin elokuvissa. Netistä tarkistin, edellinen suuren kankaan kokemukseni on jo yli kymmenen vuotta sitten ilmestynyt viimeinen Uuno Turhapuro, Uuno Turhapuro – This Is My Life. Se oli koomillismurheellinen elokuva, jonka murhepuolta edusti edesmenneen Speden muisteleminen sekä useiden pääosanäyttelijöiden selvästi jo auringonlaskuun kääntynyt elämä.


Kävin katsomassa Mielensäpahoittajan.


Kirjoja en ole lukenut, Litjan kuunnelmaluentoja olen vain kuullut, en kuunnellut. Aihe ei ole tarttunut.

Antti Litjan vuoksi halusin elokuvan nähdä.

Yksi heräte oli Yleisradion puolen tunnin haastattelupuffi, jossa vanha herra irroitteli. Lopuksi sanoi syynä irroitteluun olleen, ettei tiennyt haastattelun olevan suora lähetys. Ei haastattelussa silti mitään ihmeellisyyksiä ole, enkä kerro mitkä jutut minua naurattivat. Melkein puoli tuntia nauruani kuitenkin kesti.

Helsingin Sanomien arvostelu elokuvasta oli lööperiä. mutta kyllä se olisi saanut minua enemmänkin naurattaa.

Elokuvan "vitsi" ei ole vanhan maalaisuuden ja uuden kaupunkilaisuuden kohtaaminen, kuten HS sanoo. Olisi arvostelija ilman ennakkoluuloja, kyllä eikä ei, tullut setämieheltä kysymään, mitä tämä oikein on.  Elokuvan keskeisen sanottavan minä ymmärsin niin, että paljon sopeutumista ja uuden oppimista, mutta ennenkaikkea uuden hyväksymistä pitkä elämä edellyttää. Siinä sitä on pohtimista yhden elokuvan ajaksi ja pitempäänkin; koko elämän ajaksi. Hyväksyä täytyy, mutta ei se niin suuri synti ole, jos joskus huomaamatta sekoittaa likaisella etusormella uudenaikaisemman ihmisen herbayrttilatteteetä tai -kahvia. Ei elokuvan Mielensäpahoittaja toki sellaista tee.


Helsingin Sanomien arvostelija pahoitti mielensä siitä, että vastoin elokuvan kertomaa, Helsingistä saa yhä tavallista kahvia. Tottakai saa, mutta uussivistyneet eivät sitä ymmärrä pyytää, latteeta tai capuccinoa vaativat. Kohtauksen myyjät ovat ehkä vain hetkeä aikaisemmin Velkualta tai Äpyältä kaupunkiin muuttaneita.


Antti Litja nousi suureksi tähdekseni tietenkin Risto Jarvan kolmen elokuvan kautta. Jäniksen vuoteen ihastuin unohtumattomasti, vaikka sen keskeinen teema tuntuu mielestäni nykyisin lähinnä hölmöltä. Hypätä oravanpyörästä jänis kainalossa suureen ihanuuteen, Vittumaisenojan kämpälle.  Ei kait se kaikessa pelkkää auvoa, jos kaikille lainkaan, ole sellainenkaan, olen ollut ymmärtävinäni. Elokuva ei myöhemmillä katsomisilla ole ollut yhtään niin vakuuttava, kyllä se on pakko nähdä isolta kankaalta. Televisiosta sen maisemakuvaus ei tunnu miltään. Mielensäpahoittajaan on vähän irrallinen viittaus Jänikseen vuoteen ympätty, kun humalainen seurue lähtee puistoon leikkimään erämaata ja vangitsee pupujuuson. Onko sellainen kirjoissakin, toivottavasti ei.



Elokuva kantoi koko sen keston ajan, tunnin ja neljäkymmentäkolme minuttia.  Minua nimittäin huvitti ja tuijotin herkeämättä valkokangasta. Hekottelin paljon.


Hyvän elokuvan on Dome Karukoski tehnyt. Aika tunari olisi ollutkin, jos olisi Antti Litja pääosassa epäonnistunut.


---

(Äesh-kortista: Elokuvan kassaneiti vaatii mielensäpahoittajalta S-korttia vessaan pääsemiseksi. Vanha herra ei oikein ymmärrä, Escortilla kun ajelee)

torstai 18. syyskuuta 2014

Ei kunniaa, ei rikkauksia, ei mainetta - mutta vapaus




Oli varhainen aamu, Edinburghin kaduilla oli viileää ja kosteaa.

Kuningatar Elisabeth II, Queenie, otti tukea lyhtypylväästä ja haukkoi henkeä.  Hän oli saapunut Skotlantiin tuntemattomaksi naamioituneena: takaraivolle työnnetyn kuningattaren tiaran peitti peruukki. Valtikan pää pilkotti vain hieman kädessään olevasta suunnattomasta Tescon muovikassista. Vaalean, viikon yllään olleen, iltapuvun päälle Queenie oli jostain pyykkinarulta kähveltänyt ison virttyneen miesten villatakin, josta vain yksi nappi oli kiinni. Jaloissaan olevien korkokenkien korot hän oli astunut linttaan, mutta missään olosuhteissa hän ei olisi niitä suvainnut ottaa pois jaloistaan.

Äkkiä hän horjui muutaman askeleen kadulle ja kiljui kuin palosireeni

- Hyvät Ihmiset! Älkää kuulkaa suvaitko, Hyvät Ihmiset, lähteä. Me mitä suuremmin pyydämme teiltä: Älkää kuulkaa suvaitko lähteä! - Meillä on täällä kassissa irtokaramellisiä...täällä näin..Tescosta kävimme niitä mitä epäilyksettömämmin hakemassa. Älkää kuulkaa suvaitko lähteä... - Queenien ääni vaimeni nyyhkytyksiksi, kun ketään ei varhaisaamun tunteina kadulla näkynyt, - ja hän horjui nojaamaan tuttuun lyhytpylvääseen.

Hiilivoimalan lämmittäjä jo neljännessä polvessa, Old Angus Jedediah McFarrrmerr oli töihin menossa. Hänellä oli kova kiire, mutta pysäytti jarrut vinkuen polkupyöränsä, kun näki surkeasti nyyhkivän Queenien. 

- Kuules sää ny Queenie, ryhistäyry ja mee kotiis laittaan ukolles ruakaa, se sielä varmaan jo pöyrässä oottaa kahveli käressä. Ja ne pöljät kakarat sun pitää kans ruakkia. Etenkin se Charles tarttee paljon ravintoa, sentään vielä kehittyvässä ijässä, vissiin alle seittemänkymppinen."

Queenie kohotti päänsä ja katsoi, kyyneliä pyyhkien, ripsivärin suttaamilla silmillään vanhan McFarrrmerrin uurteisia, mutta jämeränkomeita ja luottamusta herättäviä  kasvoja. 

- Jos Me nyt sitten ystävällisesti suvaitsisimme mennä... taidammekin tästä mitä suuremmalla halulla mennä...kiitoksia Teille. Otatteko mitä ystävällisemmin irtomakeisia, täällä kassissa on näitä sokerilla päällystettyjä? Ai ette suvaitse. No, näkemiin nyt vain arvon lordi, näkemiin....Ottaakohan se Pikkumussukka Charles mesihilloa paahtoleivän päälle, villasukkiakaan tietenkään suvainnut jalkoihinsa laittaa...

tiistai 16. syyskuuta 2014

Koplailua



Entinen eduskunnan hauska mies, eläkeläinen Bjarne Kallis, vaihtoi kristillisdemokraateista kokoomukseen:

"Itse en ole muuttunut ollenkaan. Mutta jos vaihtoehtoina on joko pieni kone joka valitettavasti aina silloin tällöin yskii, tai iso kone isolla moottorilla ja jopa nelivedolla, niin kyllä minä valitsen jälkimmäisen", sanoo Bjarne Helsingin Sanomissa.

Äänestäkää Bjarne eduskuntaan, minäkin haluan nähdä kun isolla koneella varustettu Bjarne yskimättä nelivedolla päästelee: etujalat, polovet, takajalat, etujalat, polovet, takajalat...


Epäilyksiin, että Bjarne nyt olisi vaikka kommunisti tai imaami, jos se edesauttaisi esiin pääsemistään, vastaan, ettei se niin voi olla: Bjarnella on missio ja arvot.


---

Joko sinä tiedät, ketä äänestää ensi kevään eduskuntavaaleissa? Haluatko, että Pia Kaumaa työnnetään käytetyissä, vai ihan tuliterissä lastenvaunuissa, pitkin valtiopäivätalon käytäviä? Vai äänestätkö sittenkin vihreitä, joiden suoraselkäisyys on herättänyt suurta huomiota ja kunnioitusta mm. kaikissa Robinin ja Isac Elliotin faneissa? 

---

Keskustapuolueen ehdokkaana näyttää olevan muuan Kauko Juhantalo. Vieläkö muistat koplailun? Ei mitään sementtikoplailua nyt, vaan puhtaalta pöydältä, Juha Sipilän viitoittamalla tiellä. Bisnes on bisnes ja kepu on kepu.Capiche?

---

Persut eivät myy persettään, kertoi puheenjohtaja Timo Soini. Ihan hyvä niin, mitä tuohon lisäämään. Kysynnän ja tarjonnan laki on kuitenkin armoton.

---

Semmosta vaan. Ei mulla muuta.

lauantai 6. syyskuuta 2014

Kaipuu


Börjeltä on jäänyt rahapussi ja obligaatiosalkku kotiin. Hän tietää nuoruuden ihastuksensa Amandan avanneen lähelle hotellivastaanoton, mutta hänellä ei ole ovikerberoksen vaatimaa kolmea euroa. Sydän kaipausta täynnä hän tuijottaa kohti ihanan Amandan hotellia ja epätoivossaan tuntee suurta virtsaamisen tarvetta. "Ei Amandalla keitään muita ole, en saata sitä hänestä uskoa."








 Kauppabasaarin takana häämöttää ihanan Amandan ulkoapäin melko rähjäisen oloinen vastaanotto, - niin lähellä Börjeä, mutta kuitenkin niin kaukana.























Amanda on tavattoman viehättävä, mutta meikit ovat hieman levinneet päivän ahkeroinnissa.






Miss Amanda ottaa kaikki vieraansa vastaan viekoittelevasti sängyn päällä seisten. Usein hänkin muistelee Börjeä: "Voi kun Börje olisi rikastunut ja hänellä olisi varaa maksaa edes pikakäynnin kolme euroa."

perjantai 5. syyskuuta 2014

Hauki on vanhanaikainen kala




Innostuin tavattomasti kun luin turkulaisesta opettajasta, joka on poistanut 8-vuotiaitten luokkahuoneesta pulpetit ja aikoo seuraavaksi räjäyttää opetussuunnitelman. Ensin mieleni täytti huoli, tietääkö varmasti parhaat pomminrakennussivut, mutta pian ymmärsin huoleni olevan tarpeeton ja suorastaan typerä. 

Minä kun en ole diginatiiviksi syntynyt, hashtagia sanon vanhanaikaisesti risuaidaksi, eikä sellainen edes naurata ketään, - menevät hiljaisiksi ja oudon näköisiksi. Runsaasti on minun lisäkseni vielä ihmisiä, jotka hyvin muistavat entisen puhelintentekijän, Nokian, joka valmisti aluksi halpoja ja huonoja puhelimia ja sitten kalliita ja huonoja puhelimia. Jälkimmäiset eivät käyneet kaupaksi. 

Jossain saattaa elää itseni lisäksi myös sellaisia, jotka muistavat ajan ennen You Tubea: "rammariiha myö veivattii!"  - Kokonaan en silti ole ajasta jälkeen jäänyt, vanhusten iltapäiväkerho Facebookin tunnen hyvin ja kukapa ei olisi ainakin kuullut töistä lintsaamisen perusväline Twitteristä.

Turkulainen opettaja paheksuu hissa, äikkä ja matikka -linjaa, jolla on menty 200 vuotta. Tässä hän on asian ytimessä: huithelkkariin tuollaiset aineet, joilla ei ole nykyajan kanssa mitään tekemistä! Piharatamoita opettaja vihaa erityisen paljon, niistä ja pihasta kertovan kirjan hän aikoo heittää pois. Nahkiaiset hän aikoo hukuttaa humuspohjaiseen järveen. Kirjoituksessa ei kerrottu, meinaako bensalla valella koko pihamaan ja päästä kertaheitolla kaikista ratamoista eroon.

Alaluokkien jälkeen oppilaat tarvitsevat sohvalla maaten tapahtuvien laajempien puistokemian kurssien lisäksi erityisopintoja tietokoneperusteisissa käsitöissä ja niihin liittyvien itseavusteisten, yksisuuntaisten vuorovaikutusuhteiden mahdollistajien mekaniikkaosien ajureissa ja tehojen säätelyissä. Ehkäisystä tai hygieniasta ei tietenkään tarvitse puhua, koska Diginative 3000 kerää kaiken talteen ja huuhtelee itse itsensä.

Mitä sitten yliopistossa, sitä en osaa edes kuvitella. Kaipa ne siellä ikävissään katselevat tietokoneilta piharatamoiden kuvia ja selailevat historian knoppeja: "Kato hei, - voiks sää, Urbanus, kuvitella et tääl on juttuu yhest dillest Maunu Henrikinpojast, joka ei osannu käyttää tietokonetta!" - "Aika dorga, mut nyt mä lähen vessaan paskalle ja syömään mun nuudelieväät!"

Yliopiston jälkeen työnantajat lähettävät diginatiiveille työt monimuotomateriaaleina koteihin. Työntekijä voi tutustua niihin monimuotoisesti ja tehdä työt niiltä osin kuin ne huvittavat ja sattuvat kulloinkin kiinnostamaan. Jos ei lainkaan kiinnosta, työt voi räjäyttää sitä varten kehitetyllä ohjelmistosovelluksella. - Grafiikka ja äänitehosteet ovat siinä hämmästyttävän upeat, kuvat peräti 3d-, vai olisivatkohan jopa 4d-grafiikkaa.

tiistai 2. syyskuuta 2014

Aurinko nousee, aurinko laskee, kiirehtii nousunsa sijoille ja nousee taas




Julkisuudessa puhutaan aivan liian vähän masokistien oikeuksista, heidän määränsä on paljon isompi kuin yleisesti luullaan. - Tosin Yle Uutiset kertoi, että nyttemmin kokoomuksen kannatus tuloluokassa 2100-2900 €/kk on laskenut 20 prosentista 14,1 prosenttiin.

Anonyymeja teilipyörän rakastajia, 1250-2100 €/kk ansaitsevia kokoomuksen äänestäjiä,  on heitäkin peräti 13 prosenttia tuloluokasta. "Ajajjai, kun tekee positiivisen gutaa ja höntsää! - Aja vielä kaks kertaa autolla päältä, - onhan varmasti nastarenkaat?"

---

Keskustapuolue ja kokoomus ovat Ylen mittauksessa tasavahva kärki. Kepu ohitti kokotit 0,1 prosentilla mittauksessa, jonka virhemarginaali on 1,4 prosenttia.

Kumpaakohan äänestäisimme, kas siinä vasta pulma. 

 Kokoomuksen hurmoksellisuus (LOLOLOLOLÄLÄLÄLÄLÄLÄLOLOLO...) epäilemättä viehättää, mutta sittenkin: kepun lantakärry on tarjous, josta ei voi kieltäytyä. Juha Sipilä vetää joukkojaan kuin filmitähti, jopa suuri Marlon Brando tulee mieleeni. Capiche?

Edellisestä puolueen vallassaolosta jaettiin vain pikkutuomiota, tai ei tuomioita lainkaan. Väliaikaista kaikki on vaan: miksi huolehtia seuraavasta oikeusistuinrumbasta, johon on vielä kenties monta vuotta aikaa? - Kuten tiedämme, kepu ei petä koskaan.

Siitä kuitenkin huomauttaisin, että arktisen kukankasvatuksen tuen hakeminen talviselle parvekekukkaviljelmälle on tuhoon tuomittu yritys.

---

Virkaan nimitettävän puoluetaustalla ei ole mitään merkitystä, kunhan on kepulainen, totesi Juha Sipilä Kevan uuden johtajan valinnan yhteydessä.