keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Uudistusmielisyyttä



Minä olen niin onnellinen Yle Areenan sivujen uudistuksesta. Minusta uusittu sivusto on parasta mahdollista miljonääriluokkaa, oikeaa luksusta. Se on hieno ja kiiltää kuin lapsuuden kiiltokuvat. Tiedä oikein, kehtaako tämmöinen köyhä enää mennä sinne edes kurkkimaan. Tunne on kuin suurkaupungissa, - komeeta on, isoa on, ja kaikki on hukassa, mitään ei löydä: "Mistä saisi taksin alleen?"

Sivuille saa nyt kirjautua, semmosta mä oon aina toivonnu. - Kirjautumisesta saavat kerättyä hyödyllistä tilastollista aineistoa: "tätäkin ohjelmaa kävi katselemassa ja kolme sekuntia jaksoi Olga Koota kuunnella, uus enkka." 

Tilastojen tekemiseen täytyy tietysti hankkia työvoimaa ja sehän on myönteistä tässä maailmassa.

Jos joku väittäisi, että kyseessä on isolla rahalla tehty kasvojenkohotus, joka näyttää aivan petolinnun perseeltä, - tai Michael Jacksonin nenältä, niin sellainen olisi vain ilkeämielistä panettelua.

---

Kuvituskuvassa Ankka maalaa portaikkoa.
 


maanantai 27. huhtikuuta 2015

Iltalehti - aina sekaisin, tralallallaa.

 














Iltalehti kertoo Leyvjonista, kissajoukkueesta, jääkiekkomaajoukkueesta, paskajengistä, joka on voittanut kaksi kertaa, kun muut ovat voittaneet  lukemattomia kertoja. "Hyvön yllä, hyvon alla, alushousut nääs päällä!" - Sitten se kertoo putinilaisesta moottoripyöräjengistä, joka on tulollaan Suomeen. Ja Antti Rinteestä jotain halveksivaa. Sipilältä kuulemma tulee 15 jytäkkää kysymystä. Ja Timo. T.A. Mikkonen on ylpeä poikansa biisistä: "Tarttuva kappale!" - Heh. Iltalehdelle. Heh. Niin se vain ilta koittaa, vaikkei yrittäisikään.

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Paha maailma




Miljardööristä tuntui tosi pahalta. Niin pahalta, että sellaista ei voi köyhä ymmärtää: "tuntuu väärältä, hirveän väärältä!" -  Miljardöörin joka paikkaa kolotti ja päätä pakotti, selkä notkui rahasäkkien painosta, eikä niissä ollut kuin kahvilla käymisen rahasto siltä varalta, että olisi itse joskus joutunut maksamaan. Huutava vääryys viilsi, kidutti ja raastoi, se oli kuin koulukiusaamista kymmenennessä potenssissa. Eikö missään ole oikeudenmukaisuutta, vääryydenylistäjät saavat vapaasti mellastaa ja pahuuden voimat jyllätä.

Jumalani, Jumalani, eikö tässä maailmassa ole mitään rotia? - Ei minun rahapussiani, ei minun rahapussiani!, - Viekää mitä vain, mutta siihen älkäätteen kajotko! 


Herlin kaupallisen median tilanteesta HS:lle: ”Tuntuu hirveän väärältä”

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Pokkarin laulamaa



Kello kuus, joku huus: "nyt alkaa aika uus!"



Aleksia vitutti siin, "taas ahlqvistiläiset juhlivat niin!




Kaksimetrinen (1.97) Eero lähetti Mauri Pekkariselle terveisiä. Yli kahteen metriin ei Eeronkaan sana silti yllä.


 Roskaa, kustaa ja paskaa.



Satulinna liputti ja juhli: "ihanaa, ihanaa, vaik kaik on niin kamalaa!" 




 Lapsellinen, kuvassa erittäinkin rehellisen oloinen, mies yritti eduskuntaan asiantuntemuksella ja johtajuudella. - Edes vaalikampanjan iso raha ei häntä auttanut. Ei edes kepun noste.



keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Tietämyslaatikko




- Päivää kauppakeskuksen täti! - Luin, että te myytte täällä elämyksiä.

- Päivää setä...niin tavallaan, kyllä, joo.

- Ostaisin yhden halvan elämyksen, se ei saisi maksaa kahta euroa enempää eikä mielellään edes sitä, ellei se ole aivan tavattoman järisyttävä.  

- Suksikaa vit...

- Ennen hiihtoa haluaisin kuitenkin,  sen elämyksen ohella, ostaa myös tietokoneen, edellinen hajosi. - Vanha uljas, lähes ratsastamaton sähköinen sotaratsuni päätti kavioidensa kopsotuksen. Ikinä en melkein käyttänyt, ja jos joskus käytinkin, niin paljoa en kuitenkaan ratsastanut, tai muuta peliä sen kanssa pitänyt.

- Heh, heh, tarkoitin, että herra on niin hyväkuntoisen näköinen, että varmaan harrastaa hiihtoa. Hetki vain, niin käyn hakemassa koneen varastosta. 

...

Kiitoksia, tässä laatikossahan on oikein kantokahvatkin, vähään aikaan en tule teiltä mitään pyytämään. Sen elämyksen palaan ostamaan joskus myöhemmin.  


---

(Perkele, kun hermot menee näiden ohjelmien asennuksissa) 

---

Päivän pannussa aiheesta aiemmin: "Siihen aikaan kun isä kompuutterin osti"

Pylväiden välistä



Tein Iltasanomissa testin, olisiko itsestäni kansanedustajaksi; vain viiteentoista kysymykseen vastaamalla sellaisen kuulemma saa selvillle. 

Sain testistä onnittelut: olen selvää valtiomiesainesta. 

Tulokseni tosin tiesin jo testiä aloittaessani. Otinhan testiä tehdessäni käyttööni valtiomiesmäisen asenteen. Nostin selkäni suoraksi, katsoin rehellisen tuntuisesti hymyillen tietokoneruutua - ja valehtelin, kuin olisin miettinyt syitä taksimatkoille, tai asumiselle alivuokralaisena tutun kaverin koirankopissa, enkä siinä maakunnassa sijaitsevassa palatsissa.

 ---

Äskeistä joku arvelee vitsiksi ja huumoripuheeksi. Sellaisten arvelijoille esitän onnitteluni. Olet testissäni selviytynyt parhaaseen mahdolliseen vaalikarjaryhmään.

---

Jos kuitenkin typerä ja lapsellinen rääpiminen ärsytti, esitän onnittelut siitä huolimatta. Olet selviytynyt parhaaseen mahdolliseen politiikan ymmärtäjien joukkoon. "Yhteinen asia on minun asiani, ja minun asiani on yhteinen asia" - Jos kepun jäsenkirja vielä puuttuu, se kannattaa heti käydä hakemassa. Osille voi vielä päästä, ainakin rääppiäisiin.


maanantai 13. huhtikuuta 2015

Tosi on! - jämpti.



Kyllä känsä tietää, tänään tulee aurinkoa, pilvistä tai sadetta, - tai kaikkia niitä. Nivusissa tuntuu ja puujalka puutuu.

---

Jos kansa saisi päättää, televisiosta tulisi sarja, jossa julkkikset olisivat sata päivää kännissä. "Hyvin menee, meinaan jatkaa, kun olo on niin paljon parempi."

Televisiosta tulisi myös sellainen sarja, jossa nakupellet olisivat ensitreffeillä etelämeren saarella. - Ai tulee jo? No hyvä, unohdetaan koko juttu.

---

Helsingin Sanomien pölhöpopulistinen viikkokatsaus Uutisraportti,väitti virkamiesten hoitavan tehtäviä, joihin kykenisi nelivuotias lapsi. Tähän täytyy todeta, että kannattaisi, haastavasta Uutisraporttien tekemisestä huolimatta, viettää aikaa myös lastensa kanssa, etenkin jos ovat vielä noin pieniä. Sillä lailla niihin tutustuu.

Erityisesti kansaa ilmeisesti raivostuttaa jonkun Helsingin kaupungin viraston tehovalvontaviikko, jossa tarkkaillaan liikuteltavien mainostelineiden ohjeiden mukaista sijoittelua. Ei ihme, jos tuollainen hermostuttaa. Suorastaan mielipuoliseksi kansalaisten raivo  yltyisi ainoastaan siinä tapauksessa, että mainoskylttejä olisi heitä häiritsevästi. - "Puoli tuntia sitten soitin virastoon ja sen jälkeen hätäkeskukseen, eikä vieläkään, PERKELEEN PERKELE, ole mitään tapahtunut, nyt mä soitan lehteen!"

---

Joseph Goebbels muistetaan mm. siitä, ettei puhunut aivan yhtä lööperiä kuin suomalainen poliitikko.  

"Suosi suomalaista ja valmistuta vaalimateriaali halpamaissa", taitaa koskea kaikkia puolueitamme.

Sanotun mukaan, Goebbels sai samaan puheeseensa mahtumaan halunsa pienempiin vuokriin vuokralaisille ja isompiin vuokratuottoihin vuokranantajille. Meillä tuollainen ei menisi läpi. Meillä tärkeintä on, että Juha Sipilä on mahdottoman mukavan tuntuinen, eikä puhu kurjista asioista mitään. Siitä tulevaisuudessa häämöttävästä tasamaan tallaajien tappolinjasta.

---

Rötösherrat kuriin ja vaali- sekä työrauha poliitikoille!



torstai 9. huhtikuuta 2015

Levyi ja muistoi



You Tubesta ja siitä toisesta, olikosenyt Spitfire, löytää kaiken musiikin. Pitkästä aikaa pengoin kuitenkin levyarkistoani. Ehkäpä Euroopan laajin CCR- ja John Fogerty-kokoelma, jonka perin broidiltani: "perkele, mulla on ne kaikki!" Miksi broidilla oli kaksi Cosmo´s Factorya cd:llä, en tiedä. Vanha lp minulla oli jo aiemmin, vaan ei enää levysoitinta.



Mukavia yllätyksiä olivat Järvisen Ride On, Rock´n Roll Bandin Everybody needs jne. ja Bluesoundsin Black, joita en muistanut omistavani.

17-vuotiaana vaihdoin broidin ajokorttiin oman valokuvani ja piirsin tussilla leiman kuvan päälle. Hyvä siitä tuli, harjoittelin pitkään. Portsari katsoi ajokorttia ja sanoi: "sullahan onkin jo ikää!" - Broidi oli kuusi vuotta vanhempi. Pääsin katsomaan Bluesoundsia ja Lindholmia, viinaakin myivät sisään päässeille.

Kuutio vähemmän, eiks se ikinä lopeta ton bassokielen hakkaamista.


tiistai 7. huhtikuuta 2015

Perkele, porvari senkun porskuttaa, kun työläinen tekee paskaelokuvia!



Pääsiäisen aika on rauhoittumisen aikaa, silloin on hyvä pohtia itseään suurempia asioita. Minä hiljennyin katsomalla ajankohdan tematiikkaan sopivan Sam Peckinpahin elokuvan Hurja joukko. Sovitusteoriaan asti siinä ei päästy.

Toimitusjohtaja Pike ratsastaa kaupunkiin neuvotteluihin, kohtamaan paikallisen Wahlroosin johtaman pankin, pyrkimyksissään lisärahoittaa yrityksensä toimintaa. Tj Pike on jo pitkään kokenut vaikeuksia muuttuvassa liiketoimintaympäristössä. Moninaiset säännöt ja liika byrokratia vievät liikaa kiireisen miehen aikaa ja hermoja.

Alkukohtauksen lomaan leikatuissa välähdyksissä lapset leikkivät iloisesti skorpionien kanssa, he syöttävät niitä muurahaisille ja nauravat sydämellisesti. Hauskuutta he lisäävät sytyttämällä muurahaiset tuleen.

Pankki pettää Piken osakeyhtiön ja yhtiön pelastuneet osakkaat ja työntekijät joutuvat pakenemaan pussillisten prikkoja kanssa. Sitä hieman ihmettelen, että Peckinpahin kaltainen suuri ohjaaja laittoi Etelä-Teksasin raittiusseuran ristituleen, heitä ammuttiin molemmilta puolilta yhtäläisellä hartaudella.

Oy Wild Bunch AB:n henkilöstö johtajineen lähtee Meksikoon lepäämään ja lomailemaan, mutta yrittäjä ei olisi yrittäjä, ellei tarttuisi bisneksen tynkään silloin kun sellaisen havaitsee. Yksinvaltaisen kenraali Huertan bisnesstrategia eroaa kuitenkin siinä määrin vapaata yritteliäisyyttä kannattavan Piken näkemyksistä, että katastrofi siitä tulee.

 Irstas kenraali.










Pikeä näyttelee Ronald ja Nancy Reaganin häiden bestman, William Holden. Holden ei ollut paha mies, hän liukastui 63-vuotiaana ja löi päänsä. Juopporatti löydettiin neljä päivää myöhemmin kuolleena.


Holdenin, toimitusjohtaja Piken, lähimpänä miehenä Ernest Borgnine, elokuvien unohtumaton naureskeleva rakohammas. Borgnine kertoi myöhemmässä haastattelussa, että kun elokuvan tekijäporukka oli kriitikoiden edessä, heidän keskeisin kysymyksensä oli: "Miksi ihmeessä tämä elokuva on tehty?"  - Borgnine oli herrasmies, mutta minä olisin kysynyt vastakysymyksen: "Miksi teidät on tehty?"





Illan hartauden päätin John Fordin/ John Waynen Teemalta tulleeseen mestariteokseen Hyökkäys erämaassa.


Ja vähän äksöniä elokuvasta. Vankkureissa sisällä juoppoa tohtoria näytellyt Thomas Mitchell, joka sai osasta sivuosa Oscarin. Wayne ei elokuvan tekohetkellä vuonna 1939 ollut vielä suuri tähti.


keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Poikkeuksellisen suuri nimitys Suomeen



Politiikan ja kaasun veteraani, ent. pääministeri Paavo Lipponen, on nimitetty Euroopan keisariksi. Tätä voidaan pitää suurenmoisena kruunauksena Lipposen pitkälle poliittiselle uralle, mutta myös ennenkuulumattoman suurena arvostuksen osoituksena koko maallemme.

Aiemmin Lipponen on epäonnekkaasti pyrkinyt Eurooppa-neuvoston puheenjohtajaksi, - virkaan, jota lehdistö nimitti Euroopan presidentiksi. Suomen presidentinvaalit häneltä menivät huomattavasti paremmin, ainoastaan äänisaalis jäi ennenkuulumattoman heikoksi.

Nimityksen ennakoidaan olevan erityisen merkittävä Kiinan kaupallemme. - Kun Lipponen voi jatkossa lähteä tasa-arvoiselta pohjalta neuvotteluihin hyvän ystävänsä, Kiinan keisarin kanssa, niin varmaa on, että sillä on tuntuvan merkittäviä vaikutuksia talouteemme.

Keisari ja keisarinna Lipponen muuttavat Brysselissä sijaitsevaan palatsiinsa mahdollisimman pikaisesti. 



Emme onnistuneet saamaan kiireistä valtiomiestä valokuvaan, joten kuvituskuvassa edeltäjä ja kollega, Napoleon Bonaparte. (Wikipedia)